Viikko 34: Ruutumekko

Viime viikolla ompelin vaihteeksi itselleni jotain. =)

Kaava on Ottobren 5/-11 lehdestä Bubble Pocket -mekko.
Kangas on Huuto.netin kautta hankitusta kangaspaketista. Kangas on selkeästi vanhempaa laatua ja kankaan nurkasta löytyi leima, jonka perusteella päättelin sen olevan ruotsalaista perua. Väriin ihastuin sillä sekunnilla, kun sen näin.
Kerrankin olin melko uskollinen alkuperäiselle kaavalle, ainoa muutos oli pituuden lisääminen.

Takana vetskari, joka on joskus purettu jostain ja kierrätin sen nyt tähän mekkoon.
Takaata näkee sen miinuksen mistä en tykännyt kankaassa. Vanha kangas veti toisesta reunasta pikkuisen vinoon ja koska kangasta ei ollut ihan hirveästi ylimääräistä, niin jouduin leikkaamaan palaset, niin ettei ruudut kohdistu, pikku vikoja... =)

Tässä vielä lähikuva taskusta, noista taskuista tykkään tosi paljon, niiden takia tämän mekon tein.
Huomasin, että näissä kuvissa sovitusnuken päällä tuo helma ei oikein pääse oikeuksiinsa mutta päällä se on oikein kiva.

Viikko 33: Hapsutekele

Tämä tekele tulee nyt viikon myöhässä, kun en yksinkertaisesti ole jaksanut ottaa kameraa käteen ja kuvata. Enpä ole jaksanut tehdä paljon muutakaan, laiskottaa...

Lankana on TeeTeen Cacao lenkkialpakkaa ja Novitan Nallea.
Projekti alkoi vappuna, kun automatkan aikan kerin vyyhteä keräksi. Kotimatkalla laskin ja loin silmukat. Alpakkaosioon ei kovin kauan mennyt mutta ongelmaksi tuli se, että tuubi oli liian löysä, kun tarkoitus oli alunperin tehdä sellainen tuubikauluri/olkainjuttu...
No päätin neuloa resorin yläreunaan, jonka kertaalleen purin ja neuloin kumilanka mukana uudelleen. Tämä tilanne oli joskus juhannuksen tienoilla.
Resorin jälkeen totesin, että alareuna kaipaa selkeästi jotain. Etsin erilaisia pitsineulemalleja, yhden suunnittelin jopa itse, mikään ei vaan tuntunut kelpaavan ja purkuun meni pitsit niin moneen kertaan, etten pysynyt edes laskuissa.
Pariksi viikoksi jätin tekeleen oman onnensa nojaan, kun en jaksanut, enään.
Kuun alussa löysin jälleen yhden pitsimallin, oliskohan ollu Modasta...?
Sen tein valmiiksi asti ja jopa päättelin. En ehtinyt edes lankaa katkaista todetessani, etten tykkää tästäkään, purkuun!!

Purkaessani pitsiä sain kuningasidean hapsureunasta ja sen toteutinkin samantien.
Ihan ookoo, mutta plääh. Olkoon.
Luulen, että tämä menee kaappiin muhimaan hetkeksi ja kaivan sen joskus talvella uudelleen esiin, ehkä silloin olen unohtanut kaiken tekemisen tuskan ja näen tämän uusin silmin. Ehkä.

Viikko 32: Turkistakki

Projekti takki.
Alunperin helposta jutusta paisuikin pitkä ja verinen projekti.

Kaavana on käytetty Ottobre 6/-09 -lehden Fancy dance tekoturkista, pienin muutoksin (tietysti). 
Alunperin takki oli tarkoitus tehdä vanhasta pesussa huopuneesta ihanan värikkäästä villaviltistä. 
Leikkasin kaavat ja aloin sommittelemaan viltille ja kappas vaan, yhtä hihaa vaille liian vähän vilttiä.
Pientä mietintää ja muistin tuon ihanan Kangastukusta ostetun ohkasen vakosametin (finecordia vissiin...), jo ostaessa olin päättänyt tehdä tuosta takin, en vain tiennyt kummalle, itselle vai tytölle.
Koska kangas oli niin ohutta ajattelin , että alkuperäistä kaavaa noudattaen teenpä turkisvuoren. Kaivoin varastoa ja löysin kuin löysinkin vaaleaa pehmeän harmaata tekoturkista, joka sopi täydellisesti samettiin. Ja kuten kuvasta voi päätellä kaikki ei ihan mennyt nappiin, taaskaan.
Ehdin jo leikata pari palaa, ennenkuin tajusin tarkistaa minkä kokoisissa palasissa turkis on?!
Ylläri, molemmat hihat olisivat jääneet ilman turkista ja takakappaleen kanssa olisi ollut niin ja näin olisinko saanut sitä edes kahdesta palasta rakennettua.

Tarjoutui siis hyvä syy piipahtaa Porvoossa.

Eurokankaassa yritin löytää turkiksia mutta mistään ei sattunut silmään, myyjältä kysyin sitten sattuisko jostain nurkasta löytymään.

Ei löytynyt nurkasta mutta pienen penkomisen jälkeen varastosta, purkamattomasta kontista löytyi. 

Tähän voinkin lausua isot kiitokset ja ylistykset Porvoon Eurokankaan myyjille, jotka ystävällisesti päästivät mut varastoon penkomaan turkiskasaa ja kun sieltä todella löytyi täydellinen turkis, niin kaivoivat sen esiin ja metsästivät sille hinnan jostain, KIITOS!!

Vihdoin sain takin ommeltua. 
Sitten olikin vuorossa käsin ommeltava osuus, hihan ja helman käänteet.
Inhoan käsin ompelua ja tämän jälkeen vielä enemmän. Turkiksen ja sen pinnalla olevan säämiskän ja sametin läpi ompelu käsin oli tuskaista ja hidasta. 
Ja veristä! Molemmissa käsissä peukalot, etusormet ja keskisormet saivat niin monta pistoa, että pari päivää olen välttänyt, jopa koneella kirjoittamista, kun sormet ovat arat.
Viimeistelyksi löysin varastosta kaksi patinoitunnutta kuparinepparia, jotka sopivat täydellisesti takkiin.