2.3.2012

Kietaisupaita

Keskiviikkoiltana ehdin tekaista vielä viimeisen ompeluksen Kankaattoman kuukauden kunniaksi.
Ottobren uusimmasta naistenvaatelehdestä ihastuin heti Martina nimiseen kietaisupaitaan, en tosin ihastunut siihen raitaversioon, vaan välittömästi omassa päässä syttyi ajatus kuviollisen ja yksivärisen yhdistelmästä.



Monesti olen toitottanut, että sininen ei ole mun värini, yhtään! Tässä siis harvinainen poikkeus. Tykkäsin kankaan kuviosta niin paljon, ettei sinisyys haittaa yhtään. =)
Ja onhan tuossa valkoista ja turkoosista tykkään kyllä...

Turkoosi kangas on joskus kuinoin Kangastukusta tilattua II-luokan kilotavaraa, priimaa muuten mutta keskellä palaa on iso reikä. Kuviollinen kangas on tyttäreni esiin kaivama pala Eurokankaan palalaarista, muistaakseeni viime syksyltä.


Paita on tehty koossa 44 ja totesin kaavan olevan aika niukka!
Kaavaan tein muutaman muutoksen, jotta sain lisää pituutta paitaan.
Takakappaletta pidensin helmasta viitisen senttiä ja etukappaleet halkaisin keskietu-viivaa pitkin ja lisäsin väliin noin 5 senttiä.
Etukappaleita en kohdistanut kaavamerkkien mukaan, vaan laskin etukappaleiden alaosia takakappaleen mukaisesti alemmaksi.
Kappaleita yhdistäessä tapahtui pieni ajatusvirhe ja ekalla yritykseellä etukappaleet menivät väärinpäin. Tokalla ompelukerralla jätin sivuista ohjeen mukaiset laskokset pois ja paita toimii ihan hyvin ilman niitäkin...


Paidan helma saisi olla vielä muutaman sentin pidempi mutta etukappaleiden osalta se pidennys vaatisi vähän pohtimista...


Kankaan menekki 0,8m.

1.3.2012

Pitsimekko

Tammikuussa näin kangashamstereissa ilmoituksen, jossa annettiin kasa kaapista tyhjennettyjä kankaita uuteen kotiin. No, minä annoin osalle kankaista uuden kodin, osan vein juuri tänä aamuna lahjoituksena päiväkotiin askartelumateriaaliksi.
Viime viikolla, tehdessäni edellisen postauksen testimekkoa, mietin mitähän näistä uusista kankaista saisi? Kun edellinen mekko oli valmis, tajusin tämän joustavan pitsin olevan kuin tehty tähän kaavaan...

Mekko on hihakappaleita lukuunottamatta vuoritettu, vuorikangas on myös peräisin samasta lähetyksestä. 
Pitsikangas osoittautui käytännössä varsin eläväiseksi materiaaliksi käsitellä ja vaikka kuin yritin kohdistaa pitsin kuviot etusaumaan, niin eihän ne ihan kohdikkain mennyt.
Siitä syntyi sitten ajatus pitsiröyheloistä...
Käsin leikattuja soiroja kankaasta, jotka ovat käsin rypytetty ja koneella ommeltu paikoilleen. Homma oli hidasta ja helman osalta meinasi lähteä lapasesta... 



Kaulusta kiertämään ompelin pitsisoiron, johon rypytyksen sijaan pujottelin satiininauhan ja tein siitä myös söpöstelyrusetin. =)
Testimekosta poiketen, tähän mekkoon ompelin hihan käänteisiin framilonnauhaa kiristämään hihansuuta vähän pussille, tykkään tästä versiosta enemmän.



Tässä vielä lähikuvaa helman rypytyksistä.
Tässä kuvassa pitsin väri on ehkä lähimpänä todellista. Pitsi on hyvin vaalea beige, sellainen maitoteen värinen...
Olen aina tykännyt nudeväreistä, mun mielestä sopii punatukkaisille... ;)
Itselläni on vain ollut vaikeaa löytää juuri oikeaa nuden sävyä, joka sopisi oman ihoni väriin, useimmat niistä taittaa punertavaan ja se ei mulle sovi, yhtään!

Tähän pitsiin iskinkin silmäni juuri tämän värin vuoksi.
Valitettavasti sekä väri, että pinta osoittautuivat todella vaikeiksi kuvata, eikä kumpikaan niistä pääse oikein oikeuksiinsa mutta eiköhän tästä oleellinen ilmene...



Kangasta kului 2,10m pitsiä ja 2m vuorikangasta.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...