Viikko 32: Turkistakki

Projekti takki.
Alunperin helposta jutusta paisuikin pitkä ja verinen projekti.

Kaavana on käytetty Ottobre 6/-09 -lehden Fancy dance tekoturkista, pienin muutoksin (tietysti). 
Alunperin takki oli tarkoitus tehdä vanhasta pesussa huopuneesta ihanan värikkäästä villaviltistä. 
Leikkasin kaavat ja aloin sommittelemaan viltille ja kappas vaan, yhtä hihaa vaille liian vähän vilttiä.
Pientä mietintää ja muistin tuon ihanan Kangastukusta ostetun ohkasen vakosametin (finecordia vissiin...), jo ostaessa olin päättänyt tehdä tuosta takin, en vain tiennyt kummalle, itselle vai tytölle.
Koska kangas oli niin ohutta ajattelin , että alkuperäistä kaavaa noudattaen teenpä turkisvuoren. Kaivoin varastoa ja löysin kuin löysinkin vaaleaa pehmeän harmaata tekoturkista, joka sopi täydellisesti samettiin. Ja kuten kuvasta voi päätellä kaikki ei ihan mennyt nappiin, taaskaan.
Ehdin jo leikata pari palaa, ennenkuin tajusin tarkistaa minkä kokoisissa palasissa turkis on?!
Ylläri, molemmat hihat olisivat jääneet ilman turkista ja takakappaleen kanssa olisi ollut niin ja näin olisinko saanut sitä edes kahdesta palasta rakennettua.

Tarjoutui siis hyvä syy piipahtaa Porvoossa.

Eurokankaassa yritin löytää turkiksia mutta mistään ei sattunut silmään, myyjältä kysyin sitten sattuisko jostain nurkasta löytymään.

Ei löytynyt nurkasta mutta pienen penkomisen jälkeen varastosta, purkamattomasta kontista löytyi. 

Tähän voinkin lausua isot kiitokset ja ylistykset Porvoon Eurokankaan myyjille, jotka ystävällisesti päästivät mut varastoon penkomaan turkiskasaa ja kun sieltä todella löytyi täydellinen turkis, niin kaivoivat sen esiin ja metsästivät sille hinnan jostain, KIITOS!!

Vihdoin sain takin ommeltua. 
Sitten olikin vuorossa käsin ommeltava osuus, hihan ja helman käänteet.
Inhoan käsin ompelua ja tämän jälkeen vielä enemmän. Turkiksen ja sen pinnalla olevan säämiskän ja sametin läpi ompelu käsin oli tuskaista ja hidasta. 
Ja veristä! Molemmissa käsissä peukalot, etusormet ja keskisormet saivat niin monta pistoa, että pari päivää olen välttänyt, jopa koneella kirjoittamista, kun sormet ovat arat.
Viimeistelyksi löysin varastosta kaksi patinoitunnutta kuparinepparia, jotka sopivat täydellisesti takkiin.