24.12.2011

Vihainen lintu, part 2

Kummipojan joululahjaksi tein collegen samalla Angry Bird-aplikoinnilla, kuin tyttäreni mekossa. Paidan kankaana käytin hupparihaalarista yli jääneet kankaat.


Pohjana on käytetty Ottobren More Gray -paidan kaavaa lehdestä 4/-11 mutta muokkauksia on tehty melko reippaalla kädellä...
Takakappaleen sain leikattua kokonaisena mutta hihat ja etukappale oli pakko leikata kahdesta osasta, kun jäljellä olevat kankaanpalaset olivat niin pieniä.
Alunperin eteen oli tarkoitus tehdä kengurutasku mutta ei ollut tarpeeksi isoa palasta jäljellä, mihin olisi mahtunut aplikointi, joten teinkin tuollaisen upotetun taskun. Linnun naaman alla on mustasta trikoosta ommeltu pussi, johon pääsee vetskarin kautta sisään, onhan vähän erillainen... =)

Tasku on yläreunastaan ommeltu saumaan kiinni. 
Etukappaleen ja hihojen saumoissa on mustasta trikoosta tehdyt tereet, jotta saumat näyttäisivät tarkoituksellisilta, eikä siltä, että kangas on loppunut kesken... =D
Kauluksen huolitteluun on myös käytetty mustaa trikoota, se on ommeltu kanttinauhan tapaan kiinni.
Paita on tehty koossa 134cm reippain saumavaroin mutta vähän kyl jännittää mahtuuko kummipojalle päälle, jos ei mahdu, niin se on sitten uusi ommeltava...

22.12.2011

Vihainen lintu

Meidän perheessä nuo huippusuositut vihaiset linnut on tosi kovassa huudossa. 
Tänä jouluna voisi lahjojen perusteella väittää, että ne ovat suorastaan tämän joulun teema.
Rehellisesti sanottuna olokin muistuttaa enemmän vihaista lintua, kuin piparin tuoksuista perheen emäntää...

Just noin, naama punaisena, hampaat irvessä yritän selviytyä tästä viikosta.
On sairasta lasta, omaa flunssaa, stressiä, kiirettä ja ahdistusta. Missä joulufiilis!!!


Tämä tunika syntyi jo viime viikolla tytölle lahjapakettiin. Kankaana on ihana erittäin hyvälaatuinen punainen trikoo, enkä muista yhtään mistä sen olen joskus ostanut...
Pohjana on käytetty Ottobren Tangerine -paidan kaavaa, jota on venytetty ja yläosastaan pelkistetty. Täällä on mekko, jonka tein aikaisemmin samalla kaavalla.

21.12.2011

Halkoliina

Ompeluelämää- ryhmästä saatu lahjaidea, halkoliina.


Kaava on omasta päästä, kangas on IKEAn pellavaa ja kantokepit ovat sahattu pyöreästä harjanvarresta. Tytär painoi omenan puolikkaalla punaiset omput ja minä panoin valkoiset.
Tämän koeversion vein lahjaksi kaveripariskunnalle viime viikonloppuna.
Liinan pituus on noin 140cm ja leveys noin 35cm. Liina on tehty kaksinkertaisena, jolloin painokuvat eivät mene läpi ja sain kahvapäädyt ommeltua siististi pusseiksi.


Omat viikottaiset tekeleet on nyt tehty ja pientä hiljaiseloa on tässä joulun alla ollut, kun lahjaompeluksia on tehty yötä myöten, eikä niitä oikein täällä viitsi vielä julkaista, kun osa lahjojen saajista saattaa eksyä tänne kurkkimaan... =)

30.11.2011

Viikko 45: Pikkuherran verkkarit

Kaveripiiriin on syntynyt nyt loppu vuonna parikin pientä poikavauvaa. 
Innostuin tekemään lahjaksi velourverkkarit, kun sohvalla pötkötteli vierekkäin näin kiva väriyhdistelmä.
Molempien kaavat on Ottobren 6/-07 -lehdestä, pienin muutoksin, koossa 68.
Turkoosi velour on muistaakseeni Kangastukusta, harmaa velour Pikku-Auringosta.
Hupun vuoren kukkakangas on vuosia sitten löydetty Eurokankaan palalaarista, tarkkaa materiaalia en tiedä, jotain varsin venyvää ja hyvin laskeutuvaa neulosta, ihanan pehmeää ihoa vasten.


Takista jätin päälle tikatut taskut pois, kun en oikein ymmärrä miksi sellaiset pitäisi vauvan vaatteessa olla ja tein eteen tuollaisen kiinni aplikoidun merkin, jossa on vapaasti ompelukoneella kirjottu auto. =)
Mua ärsyttää nää lattialla makaavat vaatteet ilman sitä pientä ihmistä sisällä, kun ne näyttävat aina niin muodottomilta mutta sovituskuvaa ei ole vielä mahdollista saada.

Tässä vielä pöksyt läheltä, näistäkin jätin reisitaskut pois.
Mitä ihmettä vauva tekee reisitaskuilla?!? =D
Taas voisin sanoa pari vali-vali-sanaa, kun housut näyttävät kuvassa vinoilta mutten sano...

Työn alla olisi vielä yksi osa tähän settiin, mikäli joulutohinoilta ehdin.
Tuntuu, ettei joulufiilistä ole ollenkaan, huomenna on jo aika avata joulukalenterista ensimmäinen luukku, enkä ole suonut ajatustakaan joulukorteille.
Eilen vasta soin ensimmäiset ajatukset joululahjoille ja pikkuhiljaa alkaa iskemään paniikki, mitä ihmettä sitä TAAS keksii...

26.11.2011

Viikko 44: Lahjapussi

Olen aina välillä ommellut lasten lahjoihin "paketiksi" jumppapussin, johon on aplikoitu lahjan saajan nimi. Minusta on kivempi antaa lahja paketissa, jota ei tarvitse heittää roskiin. =)

Tämän näköinen teos tällä kertaa. Kaava omasta päästä, fuksian värinen joustofrotee Eurokankaan palalaarista, vuoren ja nimen pallotrikoo Kangastukusta ja perhoset Eurokankaan trikoosta leikattuja. 
Aikaisemmin olen tehnyt jumppakassit puuvillakankaasta, tämä oli eka kerta kun käytin joustavia kankaita, sen vuoksi myös vuori.

Alanurkkaan ompelin tämmöisen lipareen, jonka kautta nauha kiinnittyy alas.
Nauhana on kaksin kerroin tikattua puuvillanauhaa, kun valkoista nyöriä oli liian vähän varastossa.

Nurja puoli sai koristuksekseen perhosen, jota aplikoidessa oli ensimmäistä kertaa ongelmia ompelukoneen kanssa, meidän puolen vuoden suhteen aikana. Jälki on valitettavasti myös sen mukaista. Loppujen lopuksi neulan vaihto sai koneen takaisin ruotuun ja etupuolen aplikoinnit onnistui yli omien odotusten. =)

17.11.2011

Viikko 43: Paita

Tämä kangas oli rakkautta ensi silmäyksellä! 
Kankaan kuosi antoi myös inspiraation tälle mallille. Alunperin halusin tehdä tämän mekkomittaisena mutta kankaan leveys ei ihan riittänyt, joten oli tyydyttävä paitaan. 
Kaava on Modan 3/-10 lehdestä, joka on osoittautunut erinomaiseksi kesävaatenumeroksi, olen meinaan tehnyt jo useammankin ompeluksen tuon lehden kaavoilla. =)


Aluperäistä kaavaa olen pidentänyt melko reippaasti, koska muuten paidasta olisi tullut minulle napapaita ja olkapäälle tulevan rusetin jätin pois.
Sen jälkeen kun kaava oli mitattu sopivaksi, tämä oli ehkä helpoin paita ikinä!! Etu- ja takakappaletta varten on sama kaava, eikä saumojakaan ole montaa ommeltavaksi. =) 
Näitä saattaa syntyä ensi kesäksi useampikin...

14.11.2011

Viiko 42: Boxerit

Ikuisuusongelma mitä antaa isänpäivälahjaksi miehelle, jolla on kaikkea mitä tarvitsee?!
Tänä vuonna asia ratkesi Ompeluelämää-ryhmän avustuksella, tee itse boxerit. =D


Kaavoiksi purin miehen vanhat, kulahtaneet boxerit ja kankaat uusiin valitsi tyttö.


Kerttuboxerit! =D
Alkuperäisessä mallissa oli sepalusaukko mutta jätin ihan suosiolla sen askartelemisen väliin.



Taakse tein mustasta trikoosta tuon "vaippaosan" tuonne taakse. Kuvassa tuo näyttää vähän hullulta mutta päällä se on itseasiassa ihan järkevän näköinen. =)


Aluksi epäilin, että mies ei ehkä suostu noita päälleen pistämään mutta vastaanotto oli oikein positiivinen ja kaiken lisäksi boxerit olivat täydellisen sopivan kokoiset. =)

6.11.2011

Viikko 41: Hyppivä huuhkaja

Tytön collegehaalari jäi pieneksi ja siitä luopumisesta tuli itku, pakko se oli alkaa uutta suunnittelemaan.

Ottobren numerossa 4/-11 on Bubobubo-huppari, johon tyttö iski silmänsä heti, kun näki.
Siitä se ajatus sitten lähti, valitettavasti... ;D

Piirsin hupparin kaavan ja samasta lehdestä piirsin myös High jump-housujen kaavat ja nämä kaksi kaavaa yhdistin aika lailla sovellellen yhdeksi haalarikaavaksi.

Ihan heti päätin jättää huuhkaja-aplikoinnit pois, aplikoin vain silmät ja ompelin korvat.

Silmät leikkasin Metsolan retropallotrikoosta ja samalla trikoolla vuoritin korvat, hupun ja taskut. Punainen college on Eurokankaan palalaarista, ihanan paksua jenkkicollegea.

Haalarista tuli heti rakas, se on ollut tytöllä päällä torstaista asti lähes yötä päivää. =D

Kokonaisuudessaan olen ihan tyytyväinen haalariin, mitat sain melko lailla kohdalleen ja kasvuvaraakin on sopivasti. Aplikoinnit onnistu melkein tyydyttävästi, suurin ketutuksen aihe on nuo etutaskut, ne ei tarkasta mittaamisesta ja merkkaamisesta huolimatta vaan osuneet ihan kohdikkain. Taskujen paikalleen ompelukin tuotti päänvaivaa, kun ompelukoneen peitetikki ei vaan toiminut ja purkamaan en suostunut, joten vetäisin aplikointitikillä päälle, eikä sekään ihan nappiin mennyt, mutta päätin antaa olla.
Tärkeintä että pikkuasiakas on tyytyväinen. =)

31.10.2011

Viikko 40: Farkkuhame

Useammassakin blogissa olen nähnyt ihania suikaleista tehtyjä farkkuhameita.
Tässä olisi nyt minun versio suikalehameesta.


Yläosa on ehjä farkkujen lantio-osa ja alempi osa on kolmista eri farkuista leikatuista suikaleista rakennettu helma. Suikaleiden väliset saumat on ommeltu tasosaumoina ja reunat rispaannutettu.


Hameen eteen käytin kaksi suikaletta, jotka ovat entiset puhki kuluneet/kulutetut polvet.
Halusin hameeseen tarkoituksella vähän rähjäisen lookin. =)
Yritin myös saada talvista fiilistä ja nuo virkatut "hiutaleet" ja siniset napit tuovat sitä ihan kivasti.


Helman viimeistelin poimutetulla vaalealla farkulla ja rispasin reunat. Hame pitäisi vielä pestä, niin saisin nuo rispaukset näyttämään paremmalta.
Noiden virkattujen hiutaleiden kanssa arvon vielä pitäisikö nirkotkin ommella kiinni vai antaa tuollain vapaasti törrötellä...? 


Vielä vähän lähikuvaa, että tuo kiva nappi näkyy kunnolla.
Nuo virkatut hiutaleet ovat peräisin anopilta saadusta vanhasta perintöpeitteestä. Iso tuplavuoteen peite oli kaunis mutta valitettavasti niin hauras, että kun sitä käsitteli, niin joka kerta johonkin tuli uusi reikä... =(
Alunperin leikkelin peitteen palasiksi makkarin sisutusprojektia varten, joka on vieläkin kesken, joten siitä sitten joskus.

Jäljelle jääneistä palasista irrottelin hameen koristeet.


Fiilis on että ihan kiva. Mulla ei ole pitkään aikaan ollutkaan farkkuhametta.
Toisaalta tuntuu, että jotain tuosta vielä puuttuu, en vain keksi mitä?!

25.10.2011

Viikko 39: Villasukat

Kaverille lupasin villasukat. Melkein kaksi vuotta sitten!!
En ole koskaan ollut kovin intohimoinen sukkien neuloja. Jatkossa saatan kuitenkin neuloa niitä vähän vähemmän pitkin hampain, kun opin kuinka sukka aloitetaan kärjestä. =)


Lankana Novitan Tico Tico, 2½ "hammastikuilla" väkerrettynä.  Malli omasta päästä, lukuun ottamatta kärjen ja kantapään ohjeita, jotka ovat peräisin Suloiset sukat -kirjasta.
Tein pitkät ja ohuet sukat, niin mahtuu hyvin vaikka ratsastussaappaan sisään. =)

Pohjaan ja nilkkaan tein joustinta istuvuuden parantamiseksi.

Tässä näkee hyvin kärjen ja kantapään muotoilun. 
Tuo kärkialoitus on todella helppo tehdä, koon voi säätää oikeaksi heti ja ihan parasta, hukkalankaa ei jää ollenkaan, kun jakaa kerän kahtia ja neuloo varsista niin pitkät, kuin lankaa riittää.
Saattaa olla, etten enään ikinä tee sukkia perinteisellä tavalla!!

Pannaan tähän vielä kuva, josta näkee, kuinka hyvin sukka istuu, vaikka minulle tämä on koon verran liian iso. 
Tiimalasikantapään tekemistä tarttee vielä harjoitella, vaikka kuinka kiristin, niin aika väljäksi nuo silmikat jäi, toivottavasti lanoliinikylpy saisi silmukat asettumaan...

Täytyy muuten todeta, että sukkien kuvaaminen omissa jaloissa oli melko haastavaa. Mm. tuo pohjasta otettu kuva on aikamoisen joogan ja parinkymmenen harhalaukauksen tulos.
Yhteensä onnistuin räpsimään yli sata kuvaa, joista alle kymmentä edes harkitsin julkaistavaksi. =D

17.10.2011

Viikot 37&38: Hääjuttuja

Viikonloppuna juhlimme kaverin häitä ja siellä sain napattua kuvat morsiustytöistä ja sulhaspojista, joille olen viimeisen kahden viikon aikana ahertanut vaatetusta. =)


Morsiustytöt saivat neulebolerot, lankana Novitan Softy. Lankaa kului noin puoltoista kerää per bolero.
Malli on omassa päässä suunniteltu, morsiamen toiveita noudattaen.
Lankana Softy oli kauniisti sanottuna haastava, neulos venyi ihan älyttömästi, joten oikean koon tekeminen oli vaikeaa ja ensimmäinen versio olikin melko susi...
Lisähaasteen tekemiselle toi  suht tiukka aikataulu ja se, ettei ollut mahdollisuutta sovitukseen. Onneksi naapurista löytyy melkein saman kokoinen tyttö, niin ensimmäisen version kanssa sain edes vähän viitettä siitä minkä kokoista pitäisi tehdä, kun tämän mallisessa bolerossa ei tyttöjen omista mitoista ollut loppujen lopuksi paljoakaan hyötyä.


Ylijäämälangasta tein neuleruusukkeet koristeeksi.
Malli on todella helppo, tämän kokoinen ruusuke tehdään näin:
*Luo 10 silmukkaa
*Neulo nurja kerros
*Neulo oikea kerros neuloen jokaiseen silmukkaan kaksi oikeaa silmukkaa, ensin etureunasta, sitten takareunasta, eli kierroksen aikana tuplaat silmukkamäärän, vain viimeinen silmukka neulotaan tavallisesti oikein
*Neulo nurja kerros tavallisesti
*Neulo oikea kerros taas lisäten silmukoita tuplasti, paitsi viimeinen silmukka tavallisesti oikein
*Neulo nurja kerros
*Vielä kolmannen kerran oikea kerros lisäten silmukoita tuplasti
*Päättele nurjalla kerroksella, neuloen pääteltävät silmukat nurin, näin saat aikaiseksi koristeellisen pykäreunuksen
*Kieputtele pötkö vaikka sormen ympärille spiraaliksi ja ompele alapuolelta ruusu kasaan
*Ompele taakse koruneula, tai vaikka hakaneula kiinnikkeeksi. Itse ompelin hakaneulan ja käytin taiteltua tylliä hakaneulan taustaksi tukemaan kiinnitystä.




Sulhaspojille ompelin liivit morsiamen toimittamista kankaista. Turkoosi kangas on morsiussatiinia ja musta on ohuempaa joustosatiinia, molemmat Eurokankaasta.
Ankkurinapit ja liivinsolki ovat Tikatasta.
Malliksi valikoitui tyköistuva kauluksellinen juhlaliivi. Liiveissä on täysvuoritus.
Näitäkin liiveja jouduin ompelemaan pelkkien mittojen varassa ja ensimmäisestä sovituksesta (kolme päivää ennen häitä...) sain viestin, että pikkuisen tiukat tuli ja ketutus oli melkoinen. Onneksi kuitenkin liivit olivat aivan täsmälleen oikean kokoiset, vain pienempi olisi saanut olla hiha-aukoistaan hieman väljempi. 

Täysvuoritin liivin, että saisin päältä tikkaamattoman, minusta se luo arvokkaaman ilmeen.
Näiden liivien taitteiden silittämiseen menikin vissiin enemmän aikaa, kuin itse ompelemiseen. ;D

Kauluksen rakenne oli minulle uusi tuttavuus. Liivit olivat itsessään helpot ja nopeat ommella mutta tuon kauluksen rakenteen tajuamiseen meni tovi...

Lopuksi vielä hääkortti, jonka olen tavoilleni uskollisena, askarrellut myöhään edellisenä iltana, eihän kaikkea vaan voi muistaa, eihän...? ;)


3.10.2011

Viikko 36: Tautia ja tunnustuksia

Skippaan edellisen viikon tehtäväni ihan suosiolla, olen ollut yli viikon enempi vähempi tautinen ja mieli maassa. Kaikki jaksetut hetket olen uhrannut kirppistavaroiden hinnoittelulle ja niiden kirppispöytään raahaamiselle. Seuraavaksi pitäisi jaksaa kuvata ja naputella jäljelle jääneitä tavaroita Huuto.nettiin.
Olen aina yhtä hämmästynyt siitä, mikä kaikki menee kirppiksellä kaupaksi ja toisaalta taas kenellekkään ei ole kelvannut mm. käyttämättömät merkkifarkut, joissa on vielä laput kiinni ja hinta reilusti alle 10€.


Neferiltä tupsahti ihana tunnustus, tai pikemminkin huomionosoitus. Suloinen kuva ja kaunis ajatus välittävät kovasti hyvää mieltä ruudun tälle puolen. =)


Mitään pakollisia tunnustuksia itsestään ei tarvitse tehdä, eikä tämän jakamista eteenpäinkään ole ohjeistettu millään tavalla, joten vapaalla sanalla mennään.


Olen bloggaillut pari vuotta, vuoden aktiivisemmin. Bloggaaminen on ollut minulle ensisijaisesti keino motivoida itseäni käsin tekemiseen ja omien töideni arkistoimiseen. Ihan kaikki tekemäni ei tänne päädy, kun en jaksa tylsistyttää itseäni ihan jokaisen villasukan tai legginsin postaamisella.
Käsitöiden lisäksi myös valokuvaaminen harrastuksena näkyy täällä haasteiden muodossa.
Viimeaikoina olen törmännyt muiden bloggaajien ajatuksiin bloggaamisesta. 
Miksi tätä tehdään? Miten tätä tehdään? Miten tätä pitäisi tehdä?
Itse olen aika pitkälle sitä mieltä, että antaa kaikkein kukkien kukkia. Kukin tavallaan ja kyllä täältä viidakosta jokainen löytää ne itseään miellyttävät. Ja jokaiselle löytyy ne lukijat, joita just se tyyli viehättää.
Minä miellän bloggaamisen pitkälti amatööritouhuksi, jopa ammattilaset käyttävät bloggaamista yleensä vain oman työnsä/yrityksensä harrastemaisena jatkeena.
Itse olen keskittynyt seuraamaan pääasiassa kädentaitoja vaalivia blogeja ja niiden sisällössä arvostan erityisesti tekemisen ilon välittymistä ja vilpitöntä persoonallisuutta.
Liika laskelmointi ja blogimaailmassa "menestymisen" tavoittelu näkyy äkkiä läpi. Toki huomiota ja lisää lukijoita saa jokainen haluta mutta jos siitä tulee itseisarvo, niin se mielestäni pilaa taitavankin tekijän blogin.


Seuraaville blogeille toivotan huomionosoituksen myötä hyvää syksyä ja toivon, että jatkatte omalla ihanan persoonallisella tavallanne. =)


Muruhutulle
Haltiakummille
Kewalle
Pienelle linnulle
Tiialle

Ihan kaikki muutkin siellä ruudun toisella puolella ansaitsevat halauksen ja kiitoksen mielenkiinnosta. Teille ojennan tämän Irman kammarista saadun ruusukimpun.







22.9.2011

Viikko 34: Ruutumekko

Viime viikolla ompelin vaihteeksi itselleni jotain. =)

Kaava on Ottobren 5/-11 lehdestä Bubble Pocket -mekko.
Kangas on Huuto.netin kautta hankitusta kangaspaketista. Kangas on selkeästi vanhempaa laatua ja kankaan nurkasta löytyi leima, jonka perusteella päättelin sen olevan ruotsalaista perua. Väriin ihastuin sillä sekunnilla, kun sen näin.
Kerrankin olin melko uskollinen alkuperäiselle kaavalle, ainoa muutos oli pituuden lisääminen.


Takana vetskari, joka on joskus purettu jostain ja kierrätin sen nyt tähän mekkoon.
Takaata näkee sen miinuksen mistä en tykännyt kankaassa. Vanha kangas veti toisesta reunasta pikkuisen vinoon ja koska kangasta ei ollut ihan hirveästi ylimääräistä, niin jouduin leikkaamaan palaset, niin ettei ruudut kohdistu, pikku vikoja... =)


Tässä vielä lähikuva taskusta, noista taskuista tykkään tosi paljon, niiden takia tämän mekon tein.
Huomasin, että näissä kuvissa sovitusnuken päällä tuo helma ei oikein pääse oikeuksiinsa mutta päällä se on oikein kiva.


19.9.2011

Viikko 33: Hapsutekele

Tämä tekele tulee nyt viikon myöhässä, kun en yksinkertaisesti ole jaksanut ottaa kameraa käteen ja kuvata. Enpä ole jaksanut tehdä paljon muutakaan, laiskottaa...

Lankana on TeeTeen Cacao lenkkialpakkaa ja Novitan Nallea.
Projekti alkoi vappuna, kun automatkan aikan kerin vyyhteä keräksi. Kotimatkalla laskin ja loin silmukat. Alpakkaosioon ei kovin kauan mennyt mutta ongelmaksi tuli se, että tuubi oli liian löysä, kun tarkoitus oli alunperin tehdä sellainen tuubikauluri/olkainjuttu...
No päätin neuloa resorin yläreunaan, jonka kertaalleen purin ja neuloin kumilanka mukana uudelleen. Tämä tilanne oli joskus juhannuksen tienoilla.
Resorin jälkeen totesin, että alareuna kaipaa selkeästi jotain. Etsin erilaisia pitsineulemalleja, yhden suunnittelin jopa itse, mikään ei vaan tuntunut kelpaavan ja purkuun meni pitsit niin moneen kertaan, etten pysynyt edes laskuissa.
Pariksi viikoksi jätin tekeleen oman onnensa nojaan, kun en jaksanut, enään.
Kuun alussa löysin jälleen yhden pitsimallin, oliskohan ollu Modasta...?
Sen tein valmiiksi asti ja jopa päättelin. En ehtinyt edes lankaa katkaista todetessani, etten tykkää tästäkään, purkuun!!

Purkaessani pitsiä sain kuningasidean hapsureunasta ja sen toteutinkin samantien.
Ihan ookoo, mutta plääh. Olkoon.
Luulen, että tämä menee kaappiin muhimaan hetkeksi ja kaivan sen joskus talvella uudelleen esiin, ehkä silloin olen unohtanut kaiken tekemisen tuskan ja näen tämän uusin silmin. Ehkä.

6.9.2011

Viikko 32: Turkistakki

Projekti takki.
Alunperin helposta jutusta paisuikin pitkä ja verinen projekti.

Kaavana on käytetty Ottobre 6/-09 -lehden Fancy dance tekoturkista, pienin muutoksin (tietysti). 
Alunperin takki oli tarkoitus tehdä vanhasta pesussa huopuneesta ihanan värikkäästä villaviltistä. 
Leikkasin kaavat ja aloin sommittelemaan viltille ja kappas vaan, yhtä hihaa vaille liian vähän vilttiä.
Pientä mietintää ja muistin tuon ihanan Kangastukusta ostetun ohkasen vakosametin (finecordia vissiin...), jo ostaessa olin päättänyt tehdä tuosta takin, en vain tiennyt kummalle, itselle vai tytölle.
Koska kangas oli niin ohutta ajattelin , että alkuperäistä kaavaa noudattaen teenpä turkisvuoren. Kaivoin varastoa ja löysin kuin löysinkin vaaleaa pehmeän harmaata tekoturkista, joka sopi täydellisesti samettiin. Ja kuten kuvasta voi päätellä kaikki ei ihan mennyt nappiin, taaskaan.
Ehdin jo leikata pari palaa, ennenkuin tajusin tarkistaa minkä kokoisissa palasissa turkis on?!
Ylläri, molemmat hihat olisivat jääneet ilman turkista ja takakappaleen kanssa olisi ollut niin ja näin olisinko saanut sitä edes kahdesta palasta rakennettua.


Tarjoutui siis hyvä syy piipahtaa Porvoossa.
Eurokankaassa yritin löytää turkiksia mutta mistään ei sattunut silmään, myyjältä kysyin sitten sattuisko jostain nurkasta löytymään.
Ei löytynyt nurkasta mutta pienen penkomisen jälkeen varastosta, purkamattomasta kontista löytyi. 
Tähän voinkin lausua isot kiitokset ja ylistykset Porvoon Eurokankaan myyjille, jotka ystävällisesti päästivät mut varastoon penkomaan turkiskasaa ja kun sieltä todella löytyi täydellinen turkis, niin kaivoivat sen esiin ja metsästivät sille hinnan jostain, KIITOS!!

Vihdoin sain takin ommeltua. 
Sitten olikin vuorossa käsin ommeltava osuus, hihan ja helman käänteet.
Inhoan käsin ompelua ja tämän jälkeen vielä enemmän. Turkiksen ja sen pinnalla olevan säämiskän ja sametin läpi ompelu käsin oli tuskaista ja hidasta. 
Ja veristä! Molemmissa käsissä peukalot, etusormet ja keskisormet saivat niin monta pistoa, että pari päivää olen välttänyt, jopa koneella kirjoittamista, kun sormet ovat arat.
Viimeistelyksi löysin varastosta kaksi patinoitunnutta kuparinepparia, jotka sopivat täydellisesti takkiin.

28.8.2011

Viikko 31: Liivimekko

Pari viikkoa olen kaivellut kaappeja ja varastoja kirppistä varten. Kaiken turhan seasta löysin kaksi vanhaa villavilttiä, jotka herätti kierrätysinspiksiä. Pesukoneen kautta leikepöydälle ja ensimmäinen viltti muuttui liivihameeksi. 
Taatusti lämmin tarhamekko talveksi.

Kaava on Ottobre 3/-11 lehden liivimekosta muunneltu, vain kolme kappaletta ommeltu yhteen ja eteen vetskari.

Olkapäälle ompelin valenapit.

Etuosaan huovutin köynnöksen, johon pistelin valkoisia "lumimarjoja" ja kun kokonaisuus tuntui vähän vajaalta, niin ompelin vielä helmiäisvalkoisia, litteitä helmiä köynnökseen. 

Tämä taisi olla ensimmäinen hahtuvahuovutus minkä tein. Oli sen verran koukuttavaa, että pää on jo täynnä uusia ideoita, saas nähdä mitkä niistä saan valmiiksi asti.
Ainakin toinen, iloisemman värinen viltti odottelee kaavojen löytymistä... =) 

Edit: Lisään vielä paremman kuvan etupuolen kuviosta, kun neidin kanssa kuvatessa en oikein onnistunut saamaan köynnöstä kunnolla näkyviin. 


Vieläkin köynnös jotenkin häviää kuvatessa, luonnossa se erottuu paremmin.

23.8.2011

Viikko 30: Vanha työ

Viime viikko meni hoivatessa sairasta lasta ja häätämällä omia pöpöjä pois, joten mitään en ehtinyt saada valmiiksi.
Tässä välissä on siis hyvä esitellä yksi viime syksynä tehty ja saman tien unohdettu ompelus.

Se oli joku, suurinpirtein vuoden takainen Moda -lehti, josta bongasin tämän hyvän idean: Ajoviitta!.
Ajattelin, että just näille alkusyksyn keleille oikein hyvä takkia kevyempi vaihtoehto ja näytti kuvassa mallin päällä NIIN hyvälle.
Totuus onkin sitten toinen...
Oma ruumiinrakenne ei ole ihan sama, kuin Modan mallilla ja kuppikokoakin on sen verran, että viitta muistuttaa ikävän paljon telttaa... =/

Kankaana on ihanan tuntuinen, ohut, hyvälaatuinen villakangas Kangastukusta, tilattu vuosia sitten ja iso pala löytyy vieläkin varastosta odottaamassa kohtaloaan.
Kauluksen ja taskunsuiden neulokset ovat Fritidsgarnin Sandnesgarnia, 100% villaa.

Mä täällä tuijottelen ikkunasta ankeeta, harmaata vesisadetta ja yritän jotenkin motivoida itseäni nousemaan sohvalta ja tekemään jotain.
Vaikka periaatteessa tykkään syksystä ja on kiva, että vuodenajat vaihtelee, niin auringonvalon puutteen huomaan todella selvästi omassa jaksamisessa.
Kaikki kesän ahkeruus on säilötty tiukasti purkkeihin ja nyt vaan tekee mieli lötkötellä sohvalla ja odotella talven tuloa.

14.8.2011

Viikko 29: Koru

Ninni, Projekti -20kg  -blogista taannoin kierrätti joutilaita korulukkoja ja muutakin korumateriaalia minulle. Alkuviikosta sain Helsinginreissulla vihdoin hommattua muutamat puuttuvat osat ja pääsin kokeilemaan pitkään päässäni muhinutta ideaa.

Pikalukollinen irroitettava riipus.

Helmikoru ranteeseen. 
Ideana on, että toinen lenkeistä on vähän toista pidempi ja laskeutuu kivasti kämmenselälle. Kukka helmien välillä sitoo ne yhteen, ettei roikkuisi liikaa.
Kunnollista sovituskuvaa en saanut otettua, kun korut ovat menossa lahjaksi, joten varmuuden vuoksi tein rannekorusta pikkuisen isomman, kuin mikä olisi omaan ranteeseen sopinut. Näin tarvittaessa voin helposti lyhentää korua, pidentäminen olisin ollut huomattavasti mutkikkaaampi juttu.

Kaulakorua voi käyttää yksinkertaisesti, vaikka näin...

...tai näin.

Juju kuitenkin piilee siinä, että kaikki osat voi halutessaan yhdistää esimerkiksi näin:

Helmet ovat mustia lasihelmiä ja halusin tässä koeversiossa pitää korun ulkonäön suht simppelinä.
Seuraavaksi olisi tilauksessa itselleni sama, haluaisin vain löytää valkoiset lasi-/kivihelmet, tällä reissulla ei sellaisia löytynyt.


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...