Pipo sai itseasiassa alkunsa jo viime syksynä, kun tyttö bongasi Suuri Käsityö 8/-10 -lehdestä tämän pipomallin.
Tyttö oli ehdottoman varma, että tarvitsee juuri tämän mallisen pipon. No, yhdessä mentiin penkomaan lankavarastoa ja Novitan vaaleanpunainen Karuselli -lanka oli kuulemma "se oikea". Neuloin pipon ja kun pipo tuli valmiiksi, niin tyttö ilmoitti, että pipoon laitetaan kukka, valkoinen kukka. Minä sitten kukan pyöräytin, kun kukka oli valmis tyttö laittoin pipon päähän ja osoitti sormella, että tuohon se kukka laitetaan. No, siihen se kukka sitten laitettiin.
Pipo olikin oikein mieluinen ja sopi hyvin yhteen toppahaalarin kanssa, sen yhden päivän kun oli käytössä...
Pieni ongelma oli se, että ihan pikkuisen vaan (kuulemma) tuuli läpi ja pipo myös vähän venähti kasvojen ympäriltä. Olinhan mä ajatellut kutoa kumilankaa sekaan mutta kun muistin sen vasta päätellessä...
Nyt vihdoin, kun talvikin on kohta ohi, sain ommeltua pipon sisälle fleecevuoren ja pujottelin näin jälkikäteen kumilankaa, että istuisi tukevammin kasvojen ympärille.
No, ainahan tulee uusi talvi, vaikkei sitä juuri nyt haluaisikaan ajatella =)
Nyt onkin sitten takuulämmin..
VastaaPoistaMukavaa viikonloppuaa.
Hyvä ja käytännöllinen, söpökin kun mikä!
VastaaPoistaja hyvä vinkki taas, minä olen nauhanpäät tulitikuilla polttanut, mutta ruma tumma jälki sinne aina jää!
VastaaPoistaNeferi: Kiitos! Jos ens talvi mennään samoilla pakkasilla, kuin nämä pari viimeistä, niin lämpöä tarvitaankin... =)
VastaaPoistaKewa: Kiitos, taas, vinkkipalautteesta. On kiva kuulla, että niistä on oikeasti iloa jollekkin =)