Tässä talven kynnyksellä tehty vaatekaappi-inventaario osoitti pahan puutteen tarhakelpoisten touhuvaatteiden kohdalla. Miten lapsi voi kasvaa tätä vauhtia??
Koska kaapista ei muka löytynyt yhtään sopivaa kangasta, niin saatiin hyvä syy viettää äiti-tytär -päivä, ensin HopLopissa riehumassa, sitten Eurokankaassa ostoksilla ja vielä ravintolaan herkuttelemaan.
Etukäteen olin valinnut kaavaksi Ottobren haalarikaavan lehdestä 6/2010.
Eurokankaasta oli tarkoitus löytää mukava pehmeä veluuri mutta palalaatikosta löytyikin hauska batiikkivärjätty kollegekangas, joka on paksua ja jossa on ihanan pehmeä nurja puoli.
Tärkeimpänä kuitenkin, neiti sai ihan itse päättää haluavansa just tämän kankaan.
Alkuperäiseen kaavaan tein muutoksena kaksikertaisen vyötärökaitaleen, josta sain nauhakujan ryhdistämään ja antamaan hiukan lisää tyttömäisyyttä haalarille. Tosin kaavan mittoja muutellessa vyötärö lipsahti pari senttiä ylemmäksi, kuin oli tarkotus...
Kaavoja jäljentäessä mietin, että kuinka monella on sama ongelma, kuin meillä, eli lapsen mitat ovat ihan muuta kuin "standardit"?
Yksi syy mun laiskuuteeni tehdä itse lapselle vaatteita, johtunee juuri kaavojen ja neuleohjeiden työläistä uudelleenmitoitusprosesseista (jaik, mikä sanahirviö...).
Ottobresta löytyy onneksi jonkin verran hoikemalle mitoitukselle tehtyjä vaatteita mutta enemmänkin kaipaisin ja varsinkin neuleohjeissa pitäisi lasten kohdalla huomioida paremmin myös leveys, pituuden lisäksi.