...ja Kate prinssinsä.
Vihdoin sain neulottua lahjalangoistani tossut. Tilkkujen neulomisen aloitin jo Ruotsin reissulla ja valmiiksi sain kuninkaallisten häiden pyöriessä taustalla.
Tossuja sovittelin jalkaan juuri ennen parin ilmaantumista parvekkeelle ja telkkarin ääressä joogasin vatsalihakset apua huutaen valokuvaa tossuista, tuore pariskunta taustalla. Loppujen lopuksi tuon pikaisen suudelman saaminen taustalle oli puhtaasti tuuria, olisin tyytynyt ihan vilkutteluunkin. =)
Tossujen malli on tuollainen pelko perinteinen neliskanttisista tilkuista kasattu. Ohjeita noille löytyisi varmaan vaikka kuin paljon mutta en jaksanut etsiä, joten mutu-tuntumalla lähdin neulomaan ensin parit koetilkut ja sitten itse asiaan. Pikkuisen tekemistä helpotti oikeaksi osoittautunut muistikuva, että 38-40 koon saa aikaiseksi 10cm x 10cm paloista.
Lankaa jäi niin paljon jäljelle, että taidan hiukan varioiden tehdät toisetkin tossut, ehkä kolmannetkin...
Häälähetykseen valmistauduin jo aamulla kaupassa käynnillä. Oma henkilökohtainen kotikatsomoni jaksoi mansikka-briesalaatilla, munkeilla ja kotitekoisella simalla.
Kaupasta tarttui mukaan myös nippu kauniita, hääfiilikseen sopivan värisiä ruusuja ja niille kaveriksi preeriaruusuja, joissa on valtava määrä nuppuja.
Illan mittaan olen ihmetellyt, että kuin häähumu loppujen lopuksi vei mua mukanaan, kun alunperin olin ajatellut katsoa vain sen verran, että näen morsiamen tarkoin varjellun hääpuvun mutta huomasinkin seuranneeni liki viisi tuntisen lähetyksen alusta loppuun. =D
Näistä tunnelmista on hyvä vaihtaa toiseen juhlaan, joten hauskaa Vappua kaikille!!
Viime viikko meni aikalailla pihahommissa ja pääsiäisen vietimme Ruotsissa, joten varsinaista käsityötä en ehtinyt saamaan valmiiksi. Tässä kuitenkin jotain mitä olen saanut aikaiseksi yhdistettynä mustavalkomaanantain haasteeseen, pääsiäisohra.
Välillä kun ahdistaa, kannattaa heittää kaikki keskeneräinen nurkkaan ja aloittaa uusi!
Näin tein ja tuloksena Suuri käsityö 3/-11 lehden kannestakin löytyvä slipoveri.
Slipoveri on neulottu Novitan Mambosta, joka on pikkuisen ohkasempaa, kuin ohjeen lanka. Ohjeeksi valitsin yhtä kokoa isomman ja ajattelin sen kompensoivan tuon ohuemman langan mutta pikkuisen pieneksi jäi. Ahkera dieetti, niin ehkä mä mahdun tuohon syksyllä...
Joskus kolme-neljä vuotta sitten ostin kasan tuota ihanan väristä Mamboa ajatuksella, että kyllä siitä jotain tulee, väri kun sopii loistavasti farkun kaveriksi.
Tämän keepin sain silloin aikaiseksi Novitalehden ohjetta hieman isommaksi muutellen.
Slipoverin rinnuksessa olevan kukan tein langan jämästä, ohje kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia: Jouluruusu, ja kuvasta näkyy kaikki mitä langasta jäi jäljelle. =)
Kukkaan on ommeltu hakaneula, joten sitä voi siirrellä. Tällä hetkellä se kuitenkin peittää kaula-aukon pohjassa olevaa, vähän epäonnistunutta kavennuskohtaa.
Myös slipoverin hihat epäonnistui täysin ensimmäisellä yrityksellä, joten purkuhommaksi meni. Toinen kerta toden sanoi, nyt hihatkin istuu ihan kivasti, kunhan vaan saisin pelastusrenkaan pois omalta vyötäröltä... =)
Muutoin oli kiva, helppo ja nopea 8 puikoilla neulottu "välipala", nyt voikin käydä uudestaan niiden ahdistavampien juttujen kimppuun...
*Huoh*
Tuntuu, että tekemistä riittää enemmän kuin aikaa, se on vissiin tää kevät, kun yhtäkkiä kaikkea pitäis tehdä kerralla, pelkään vissiin ajan loppuvan kesken...
Viime viikon valmistunut tekele olis nyt esittelyssä vähän myöhässä:
Regian extra twist merinosta, omasta päästä kaivetulla ohjeella, neulotut pipo, sormikkaat ja kaulahuivi, koristeltu virkatuin kukkasin, niiden ohjeet kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia, isompi on Irlanninruusu pienempää en nyt just muista. Kolme kerää lankaa meni viimeistä senttiä myöten, yksi pikkukukka jäi jopa ilman terälehteä. =)
Lanka on aivan ihanan väristä ja merinovilla periaatteessa kivaa neulottavaa, en vaan oikein lämpene noille hammastikun vahvuisille 2½ puikoille...
Tähän väliin edit, eli:
Ihan tosta vaan hetkessä nää ei kyl syntynyt, pariin otteeseen on postauksissakin vilahdelleet helmikuun alusta lähtien...
Pipo meni nopeasti alkuinnostuksessa, sormikkaita on purettu ja yritetty uudelleen niin monta kertaa, että meinas jäädä tekemättä ja kaulahuivi kaikessa helppoudessaan oli toooosi puuduttavaa neulottavaa, jopa telkkua katellessa.
Kuva on valitettavasti vähän tärähtänyt, varsinkin päästä mutta kai tuosta oleellinen käy ilmi ja tämä on noin 50 kuvasta vähiten tärähtänyt.
Meillä ei meinaa mallilla riittää kärsivällisyys kuvattavaksi, silloin kun pyydetään, muuten sais kyllä olla kuvaamassa. Mulla taas ei riitä kärsivällisyys kärsimätöntä mallia kohtaan, joten kohta on siirryttävä henkarikuviin. =/
Tähän loppuun vielä varoittava esimerkki:
Perjantaiaamuna vein lasta tarhaan ja papparainen ajoi liikenneympyrään kaasu pohjassa suoraan mun eteen, rikkoen räikeästi väistämisvelvollisuuttansa, senteistä kiinni ettei kolissut kovaa!
Hetken kuluttua liikennevaloissa oltiin vierekkäin ja pappa näytti vihaisia käsimerkkejä, joista tulkitsin niin, että pappa todella kuvitteli olleensa etuajo-oikeutettu.
Onneksi jäi rekkari päähän, kotona kaivoin papan nimen ja osoitteen ja tänään lähti postissa melko kattava paketti sääntöjä mm. tiehallinnon sivuilta, kuinka liikenneympyrässä ajetaan, sekä paikallisen autokoulun yhteystiedot...
Mun mittani on virallisesti täysi tämän kylän autoilevia ikäihmisiä kohtaan ja aion jatkossakin harrastaa vastaavaa kansalaisaktivismia, jos vaikka saisi myös paikalliset mopoautoilevat teinit pois vaarantamasta muuta liikennettä!!!
Kirpparilöytölangoista neuloin tytölle liivin. Liivin ohje Novitan kevät -10 lehdestä ja reunan virkattu pitsi on Novitan kevät -11 lehdestä, kaulaliinan reunapitsi. Liivi on koossa 110/122.
Ohje on superhelppo ja tekemiseen meni vain pari päivää. Alkuperäinen liivi oli mielestäni vähän tylsä ja kaipasi selkeesti jotain lisää, joten lisäsin reunaan virkatun pitsin. Ohje oli sellaisesta kaulaliinasta, jonka olin merkannut tehtäväksi, kun tykkäsin juuri tuosta pitsistä.
Liivi suljetaan edestä yhdellä napilla, nappina Shellz puunappi. En tajunnut ottaa lähikuvaa mutta nuo shellz puunapit muistuttavat ajopuuta pinnoiltaan ja jokainen nappi on erilainen.
Kuva vielä takaata. Liivi on vielä aavistuksen iso mutta tykkään, että saakin olla. Alkuperäisessä ohjeessa ollut kuva näytti siltä, että liivi on liian pieni kuvan tytölle, sen takia jäi melkein tekemättä...
Näissä vaatteissa tyttö lähti myös tarhan valokuvaukseen. Tarhatäti tykästyi liiviin niin paljon, että halusi ohjeen tehdäkseen samanlaisen itselleen. =D
Lanka on siis taannoin kirpparilta ostettua vanhempaa Floricaa ja väri on kuvissa melko tarkkaan oikea. Ostin langat kirpparilta muovipussissa, joka oli suljettu ja pussin avasin vasta kotona. Avatessa pussista löyhähti ikävä, ummehtunut hometalon haju. Meinasi langat lentää roskiin samantein. Väri oli kuitenkin niin kiva, että aloitin pelastuoperaation laittamalla langat pariksi vuorokaudeksi parvekkeelle pakkaseen (sillon oli vielä öisin liki -20 astetta...).
Ei auttanut kovin paljon.
Seuraavaksi heitin lankakerät pesupussissa pyykkikoneeseen ja pesin ne allergiaohjelmalla 60 asteessa, höyryn kera. Langat kuivasin saunomisen jälkeen 75 asteen jälkilämmössa ja kuivuttua heitin vielä noin vuorokaudeksi parvekkeelle tuulettumaan. Näin pääsin kuin pääsinkin eroon hajusta ja uskoisin kyseisen käsittelyn desinfioineen langat mahdollisista homeitiöistä, ainakaan itse en niitä haistellessa reagoinut, vaikka melko herkkä olenkin rakennushomeelle.
Olisi mielenkiintoista tietää johtuiko haju lankojen edellisestä kodista vai kirpputorista, joka haisi sen verran homeelle, etten toiste siellä asioi. Valitettavasti, koska kyseisellä kirppikksellä on maine seutumme parhaana lastenvaatekirpparina...
Lopuksi vielä se suurin hupi eli pesussa levähtäneiden lankojen keriminen, vain yhden rullan jouduin katkaisemaan, kun solmu ei muuten selvinnyt...