Useammassakin blogissa olen nähnyt ihania suikaleista tehtyjä farkkuhameita.
Tässä olisi nyt minun versio suikalehameesta.
Yläosa on ehjä farkkujen lantio-osa ja alempi osa on kolmista eri farkuista leikatuista suikaleista rakennettu helma. Suikaleiden väliset saumat on ommeltu tasosaumoina ja reunat rispaannutettu.
Hameen eteen käytin kaksi suikaletta, jotka ovat entiset puhki kuluneet/kulutetut polvet.
Halusin hameeseen tarkoituksella vähän rähjäisen lookin. =)
Yritin myös saada talvista fiilistä ja nuo virkatut "hiutaleet" ja siniset napit tuovat sitä ihan kivasti.
Helman viimeistelin poimutetulla vaalealla farkulla ja rispasin reunat. Hame pitäisi vielä pestä, niin saisin nuo rispaukset näyttämään paremmalta.
Noiden virkattujen hiutaleiden kanssa arvon vielä pitäisikö nirkotkin ommella kiinni vai antaa tuollain vapaasti törrötellä...?
Vielä vähän lähikuvaa, että tuo kiva nappi näkyy kunnolla.
Nuo virkatut hiutaleet ovat peräisin anopilta saadusta vanhasta perintöpeitteestä. Iso tuplavuoteen peite oli kaunis mutta valitettavasti niin hauras, että kun sitä käsitteli, niin joka kerta johonkin tuli uusi reikä... =(
Alunperin leikkelin peitteen palasiksi makkarin sisutusprojektia varten, joka on vieläkin kesken, joten siitä sitten joskus.
Jäljelle jääneistä palasista irrottelin hameen koristeet.
Fiilis on että ihan kiva. Mulla ei ole pitkään aikaan ollutkaan farkkuhametta.
Toisaalta tuntuu, että jotain tuosta vielä puuttuu, en vain keksi mitä?!
31.10.2011
25.10.2011
Viikko 39: Villasukat
Kaverille lupasin villasukat. Melkein kaksi vuotta sitten!!
En ole koskaan ollut kovin intohimoinen sukkien neuloja. Jatkossa saatan kuitenkin neuloa niitä vähän vähemmän pitkin hampain, kun opin kuinka sukka aloitetaan kärjestä. =)
En ole koskaan ollut kovin intohimoinen sukkien neuloja. Jatkossa saatan kuitenkin neuloa niitä vähän vähemmän pitkin hampain, kun opin kuinka sukka aloitetaan kärjestä. =)
Lankana Novitan Tico Tico, 2½ "hammastikuilla" väkerrettynä. Malli omasta päästä, lukuun ottamatta kärjen ja kantapään ohjeita, jotka ovat peräisin Suloiset sukat -kirjasta.
Tein pitkät ja ohuet sukat, niin mahtuu hyvin vaikka ratsastussaappaan sisään. =)
Pohjaan ja nilkkaan tein joustinta istuvuuden parantamiseksi.
Tässä näkee hyvin kärjen ja kantapään muotoilun.
Tuo kärkialoitus on todella helppo tehdä, koon voi säätää oikeaksi heti ja ihan parasta, hukkalankaa ei jää ollenkaan, kun jakaa kerän kahtia ja neuloo varsista niin pitkät, kuin lankaa riittää.
Saattaa olla, etten enään ikinä tee sukkia perinteisellä tavalla!!
Pannaan tähän vielä kuva, josta näkee, kuinka hyvin sukka istuu, vaikka minulle tämä on koon verran liian iso.
Tiimalasikantapään tekemistä tarttee vielä harjoitella, vaikka kuinka kiristin, niin aika väljäksi nuo silmikat jäi, toivottavasti lanoliinikylpy saisi silmukat asettumaan...
Täytyy muuten todeta, että sukkien kuvaaminen omissa jaloissa oli melko haastavaa. Mm. tuo pohjasta otettu kuva on aikamoisen joogan ja parinkymmenen harhalaukauksen tulos.
Yhteensä onnistuin räpsimään yli sata kuvaa, joista alle kymmentä edes harkitsin julkaistavaksi. =D
17.10.2011
Viikot 37&38: Hääjuttuja
Viikonloppuna juhlimme kaverin häitä ja siellä sain napattua kuvat morsiustytöistä ja sulhaspojista, joille olen viimeisen kahden viikon aikana ahertanut vaatetusta. =)
Morsiustytöt saivat neulebolerot, lankana Novitan Softy. Lankaa kului noin puoltoista kerää per bolero.
Malli on omassa päässä suunniteltu, morsiamen toiveita noudattaen.
Lankana Softy oli kauniisti sanottuna haastava, neulos venyi ihan älyttömästi, joten oikean koon tekeminen oli vaikeaa ja ensimmäinen versio olikin melko susi...
Lisähaasteen tekemiselle toi suht tiukka aikataulu ja se, ettei ollut mahdollisuutta sovitukseen. Onneksi naapurista löytyy melkein saman kokoinen tyttö, niin ensimmäisen version kanssa sain edes vähän viitettä siitä minkä kokoista pitäisi tehdä, kun tämän mallisessa bolerossa ei tyttöjen omista mitoista ollut loppujen lopuksi paljoakaan hyötyä.
Ylijäämälangasta tein neuleruusukkeet koristeeksi.
Malli on todella helppo, tämän kokoinen ruusuke tehdään näin:
*Luo 10 silmukkaa
*Neulo nurja kerros
*Neulo oikea kerros neuloen jokaiseen silmukkaan kaksi oikeaa silmukkaa, ensin etureunasta, sitten takareunasta, eli kierroksen aikana tuplaat silmukkamäärän, vain viimeinen silmukka neulotaan tavallisesti oikein
*Neulo nurja kerros tavallisesti
*Neulo oikea kerros taas lisäten silmukoita tuplasti, paitsi viimeinen silmukka tavallisesti oikein
*Neulo nurja kerros
*Vielä kolmannen kerran oikea kerros lisäten silmukoita tuplasti
*Päättele nurjalla kerroksella, neuloen pääteltävät silmukat nurin, näin saat aikaiseksi koristeellisen pykäreunuksen
*Kieputtele pötkö vaikka sormen ympärille spiraaliksi ja ompele alapuolelta ruusu kasaan
*Ompele taakse koruneula, tai vaikka hakaneula kiinnikkeeksi. Itse ompelin hakaneulan ja käytin taiteltua tylliä hakaneulan taustaksi tukemaan kiinnitystä.
Malli on omassa päässä suunniteltu, morsiamen toiveita noudattaen.
Lankana Softy oli kauniisti sanottuna haastava, neulos venyi ihan älyttömästi, joten oikean koon tekeminen oli vaikeaa ja ensimmäinen versio olikin melko susi...
Lisähaasteen tekemiselle toi suht tiukka aikataulu ja se, ettei ollut mahdollisuutta sovitukseen. Onneksi naapurista löytyy melkein saman kokoinen tyttö, niin ensimmäisen version kanssa sain edes vähän viitettä siitä minkä kokoista pitäisi tehdä, kun tämän mallisessa bolerossa ei tyttöjen omista mitoista ollut loppujen lopuksi paljoakaan hyötyä.
Malli on todella helppo, tämän kokoinen ruusuke tehdään näin:
*Luo 10 silmukkaa
*Neulo nurja kerros
*Neulo oikea kerros neuloen jokaiseen silmukkaan kaksi oikeaa silmukkaa, ensin etureunasta, sitten takareunasta, eli kierroksen aikana tuplaat silmukkamäärän, vain viimeinen silmukka neulotaan tavallisesti oikein
*Neulo nurja kerros tavallisesti
*Neulo oikea kerros taas lisäten silmukoita tuplasti, paitsi viimeinen silmukka tavallisesti oikein
*Neulo nurja kerros
*Vielä kolmannen kerran oikea kerros lisäten silmukoita tuplasti
*Päättele nurjalla kerroksella, neuloen pääteltävät silmukat nurin, näin saat aikaiseksi koristeellisen pykäreunuksen
*Kieputtele pötkö vaikka sormen ympärille spiraaliksi ja ompele alapuolelta ruusu kasaan
*Ompele taakse koruneula, tai vaikka hakaneula kiinnikkeeksi. Itse ompelin hakaneulan ja käytin taiteltua tylliä hakaneulan taustaksi tukemaan kiinnitystä.
Sulhaspojille ompelin liivit morsiamen toimittamista kankaista. Turkoosi kangas on morsiussatiinia ja musta on ohuempaa joustosatiinia, molemmat Eurokankaasta.
Ankkurinapit ja liivinsolki ovat Tikatasta.
Malliksi valikoitui tyköistuva kauluksellinen juhlaliivi. Liiveissä on täysvuoritus.
Näitäkin liiveja jouduin ompelemaan pelkkien mittojen varassa ja ensimmäisestä sovituksesta (kolme päivää ennen häitä...) sain viestin, että pikkuisen tiukat tuli ja ketutus oli melkoinen. Onneksi kuitenkin liivit olivat aivan täsmälleen oikean kokoiset, vain pienempi olisi saanut olla hiha-aukoistaan hieman väljempi.
Täysvuoritin liivin, että saisin päältä tikkaamattoman, minusta se luo arvokkaaman ilmeen.
Näiden liivien taitteiden silittämiseen menikin vissiin enemmän aikaa, kuin itse ompelemiseen. ;D
Kauluksen rakenne oli minulle uusi tuttavuus. Liivit olivat itsessään helpot ja nopeat ommella mutta tuon kauluksen rakenteen tajuamiseen meni tovi...
Lopuksi vielä hääkortti, jonka olen tavoilleni uskollisena, askarrellut myöhään edellisenä iltana, eihän kaikkea vaan voi muistaa, eihän...? ;)
3.10.2011
Viikko 36: Tautia ja tunnustuksia
Skippaan edellisen viikon tehtäväni ihan suosiolla, olen ollut yli viikon enempi vähempi tautinen ja mieli maassa. Kaikki jaksetut hetket olen uhrannut kirppistavaroiden hinnoittelulle ja niiden kirppispöytään raahaamiselle. Seuraavaksi pitäisi jaksaa kuvata ja naputella jäljelle jääneitä tavaroita Huuto.nettiin.
Olen aina yhtä hämmästynyt siitä, mikä kaikki menee kirppiksellä kaupaksi ja toisaalta taas kenellekkään ei ole kelvannut mm. käyttämättömät merkkifarkut, joissa on vielä laput kiinni ja hinta reilusti alle 10€.
Neferiltä tupsahti ihana tunnustus, tai pikemminkin huomionosoitus. Suloinen kuva ja kaunis ajatus välittävät kovasti hyvää mieltä ruudun tälle puolen. =)
Mitään pakollisia tunnustuksia itsestään ei tarvitse tehdä, eikä tämän jakamista eteenpäinkään ole ohjeistettu millään tavalla, joten vapaalla sanalla mennään.
Olen bloggaillut pari vuotta, vuoden aktiivisemmin. Bloggaaminen on ollut minulle ensisijaisesti keino motivoida itseäni käsin tekemiseen ja omien töideni arkistoimiseen. Ihan kaikki tekemäni ei tänne päädy, kun en jaksa tylsistyttää itseäni ihan jokaisen villasukan tai legginsin postaamisella.
Käsitöiden lisäksi myös valokuvaaminen harrastuksena näkyy täällä haasteiden muodossa.
Viimeaikoina olen törmännyt muiden bloggaajien ajatuksiin bloggaamisesta.
Miksi tätä tehdään? Miten tätä tehdään? Miten tätä pitäisi tehdä?
Itse olen aika pitkälle sitä mieltä, että antaa kaikkein kukkien kukkia. Kukin tavallaan ja kyllä täältä viidakosta jokainen löytää ne itseään miellyttävät. Ja jokaiselle löytyy ne lukijat, joita just se tyyli viehättää.
Minä miellän bloggaamisen pitkälti amatööritouhuksi, jopa ammattilaset käyttävät bloggaamista yleensä vain oman työnsä/yrityksensä harrastemaisena jatkeena.
Itse olen keskittynyt seuraamaan pääasiassa kädentaitoja vaalivia blogeja ja niiden sisällössä arvostan erityisesti tekemisen ilon välittymistä ja vilpitöntä persoonallisuutta.
Liika laskelmointi ja blogimaailmassa "menestymisen" tavoittelu näkyy äkkiä läpi. Toki huomiota ja lisää lukijoita saa jokainen haluta mutta jos siitä tulee itseisarvo, niin se mielestäni pilaa taitavankin tekijän blogin.
Seuraaville blogeille toivotan huomionosoituksen myötä hyvää syksyä ja toivon, että jatkatte omalla ihanan persoonallisella tavallanne. =)
Muruhutulle
Haltiakummille
Kewalle
Pienelle linnulle
Tiialle
Ihan kaikki muutkin siellä ruudun toisella puolella ansaitsevat halauksen ja kiitoksen mielenkiinnosta. Teille ojennan tämän Irman kammarista saadun ruusukimpun.
Olen aina yhtä hämmästynyt siitä, mikä kaikki menee kirppiksellä kaupaksi ja toisaalta taas kenellekkään ei ole kelvannut mm. käyttämättömät merkkifarkut, joissa on vielä laput kiinni ja hinta reilusti alle 10€.
Neferiltä tupsahti ihana tunnustus, tai pikemminkin huomionosoitus. Suloinen kuva ja kaunis ajatus välittävät kovasti hyvää mieltä ruudun tälle puolen. =)
Mitään pakollisia tunnustuksia itsestään ei tarvitse tehdä, eikä tämän jakamista eteenpäinkään ole ohjeistettu millään tavalla, joten vapaalla sanalla mennään.
Olen bloggaillut pari vuotta, vuoden aktiivisemmin. Bloggaaminen on ollut minulle ensisijaisesti keino motivoida itseäni käsin tekemiseen ja omien töideni arkistoimiseen. Ihan kaikki tekemäni ei tänne päädy, kun en jaksa tylsistyttää itseäni ihan jokaisen villasukan tai legginsin postaamisella.
Käsitöiden lisäksi myös valokuvaaminen harrastuksena näkyy täällä haasteiden muodossa.
Viimeaikoina olen törmännyt muiden bloggaajien ajatuksiin bloggaamisesta.
Miksi tätä tehdään? Miten tätä tehdään? Miten tätä pitäisi tehdä?
Itse olen aika pitkälle sitä mieltä, että antaa kaikkein kukkien kukkia. Kukin tavallaan ja kyllä täältä viidakosta jokainen löytää ne itseään miellyttävät. Ja jokaiselle löytyy ne lukijat, joita just se tyyli viehättää.
Minä miellän bloggaamisen pitkälti amatööritouhuksi, jopa ammattilaset käyttävät bloggaamista yleensä vain oman työnsä/yrityksensä harrastemaisena jatkeena.
Itse olen keskittynyt seuraamaan pääasiassa kädentaitoja vaalivia blogeja ja niiden sisällössä arvostan erityisesti tekemisen ilon välittymistä ja vilpitöntä persoonallisuutta.
Liika laskelmointi ja blogimaailmassa "menestymisen" tavoittelu näkyy äkkiä läpi. Toki huomiota ja lisää lukijoita saa jokainen haluta mutta jos siitä tulee itseisarvo, niin se mielestäni pilaa taitavankin tekijän blogin.
Seuraaville blogeille toivotan huomionosoituksen myötä hyvää syksyä ja toivon, että jatkatte omalla ihanan persoonallisella tavallanne. =)
Muruhutulle
Haltiakummille
Kewalle
Pienelle linnulle
Tiialle
Ihan kaikki muutkin siellä ruudun toisella puolella ansaitsevat halauksen ja kiitoksen mielenkiinnosta. Teille ojennan tämän Irman kammarista saadun ruusukimpun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)