Vappuherkkuja!

Muutaman vuoden ajan olen bongaillut kauppojen paistopisteistä Qvarkineja, eli eräänlaisia rahkamunkkeja. Niin namia, että!!
Täksi vapuksi ajattelin perinteisten munkkien sijasta tehdä näitä Qvarkineja mutta homma ei ollutkaan ihan yksinkertainen, nimittäin reseptin löytäminen osoittautui hankalaksi.
Tässä pikkuisen muokattu käännös yhdestä saksalaisesta reseptistä, jonka löysin.
Reseptistä tulee koosta riippuen 20-30 munkkia. resepti on myös helposti puolitettavissa.

Qvarkinit

100g voita tai margariinia

120g sokeria

2tl vanilijasokeria

yhden kokonaisen sitruunan raastettu kuori

2 kananmunaa

250g maitorahkaa

100g perunajauhoja

300g vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta
½tl suolaa

8rl maitoa

2rl sitruunamehua

sokeria kuorruttamiseen

öljyä paistamiseen

Vatkaa huoneenlämpöinen, pehmennyt voi sokerin kanssa sekaisin. Lisää vanilijasokeri, sitruunan kuori, kananmunat ja maitorahka, vatkaa tasaiseksi. 

Sekoita perunajauhot, vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisäile tasaisesti nesteiden kanssa vuorotellen taikinaan. Vatkaa taikina huolellisesti tasaiseksi.

Kuumenna öljy 170 asteiseksi, tai jos ei ole mittaria testaa nokareella, että rasva on tarpeeksi kuumaa. Nokareen pitää paistua pinnalta mutta ei saa imeä öljyä sisäänsä.

Itse käytin kahta ruokalusikkaa apuna taikinapalleroiden pyörittämiseen mutta palleroita voi pyöritellä myös varovasti, öljytyin käsin.

Palleron kannattaa olla maksimissaan pingispallon kokoinen, paistaessa ne melkein kaksinkertaistuvat.
Paista jokunen minuutti, kunnes ovat pinnalta kauniin kullanruskeat.

Nosta kerroksittain taitellun talouspaperin päälle valumaan.

Paras tapa sokeroida munkit, on ravistella ne paperipussissa.
Näihin munkkeihin laitoin kuorrutteeksi tomusokeri-kaneli-vanilijasokerisekoituksen.

Annostelin fiilispohjalta pussiin, pallerot perään ja ravistelua! =)

Jos haluaa perinteisemmin pyöritellä sokerissa, niin hieno sokeri on parasta siihen.

Malttakaa jäähdyttää pallerot kunnolla, muuten sokeri sulaa heti pintaan!!

Parasta nautittuna siman seurassa!

Hauskaa ja herkullista Vappua kaikille!! =)

Velourkuvien silitysohje ja salmiakkimekko

Teinpä tähän kiinni silitettävien velourkuvien silitysohjeet, kun itse en sellaista suomeksi löytänyt ja näköjään on muitakin kaipaajia. =)

Ensimmäisenä leikkaa silitettävät kuviot erikseen, mikäli tarvitsee.

Sommittele kuvat paikalleen.

Yhtenäinen kalvopuoli tulee ylöspäin. Kuvion pohjassa oleva muovisen tuntuinen kalvo on se sulatettava liimapinta.

Laita kuvien päälle leivinpaperi suojaamaan silitysraudan pohjaa, sekä kangasta.

Silitä 170° raudalla, se vastaa n.2 ja puolta palleroa.

1 pallero = 100°

2 palleroa = 150°

3 palleroa = 200°

Paina kuvaa n. 20 sekuntia, jos kuva on silitysraudan pohjaa isompi, siirrä rautaa nostamalla, älä liu'uttamalla.

ÄLÄ käytä höyryä!!

Anna jäähtyä pieni hetki ja vedä varosvasti kalvo pois kuvan päältä.

Viimeistelynä varmistetaan, että kuvat on kunnolla kiinni ja silitetään vielä suoraan päältä.
Älä vieläkään käytä höyryä!!

Valmis mekko! =)
EDIT:
Unohdin laittaa pesuohjeen. =D
Kuvien alkuperäinen ohje suosittelee 40° pesun.
Itse pesin aikaisemman postauksen collegeasun nurinpäin 60° ja heitin vielä kuimausrumpuunkin ja kuva kesti pienimpiä yksityiskohtia myöten kiinni ja hyvänä... =)

Mekon kankaan tyttö valitsi ihan itse Piilosta, tiskin alta jemmasta. =)

Valitettavasti sovituskuvia ei ole ehditty ottaa mutta mekossa on takana samanlaiset pystysaumat, tietty ilman neppilistaa...

Kaava on erittäin omaksi muokattu yhdistelmä kolmesta Ottobren kaavasta. Hameesta, paidasta ja hupparista. =)
Koko on hoikka 128, tai pitkä 122 miten itse haluaa asia tulkita. ;)

Eteen laitoin pitkän jahkailun jälkeen valkoiset nepit. Mulla oli alunperin ajatuksena laittaa oranssit mutta mun oranssit oli sen verran väärää sävyä, etten kelpuuttanut. Mustat oli liian pienet ja niihin oli vain kannat. Valkoinen tuntui aluksi liian kirkkaalta, kun kankaan valkoinen ei ole valkoinen, vaan hyvin haalean harmaa. Laitoin kuitenkin...

On syytä kelvata, kun ovat kiinni nyt! =D

Äitiii!! Mä näytän ihan mehiläiseltä...

Kangasvaitareilta vaihdettu ihana Metsolan kelta-ruskearaidallinen joustus pääsi ennätysnopeasti työn alle, kiilaten aika monen muun projektin edelle. =)

Tyttö pisti hupparin päälle ja meni katsomaan itseään peilistä ja ensimmäinen kommentti oli, että: "Mä näytän ihan mehiläiseltä!" =D
Huppari on muokattu Ottobren lehdestä 3/-09 Windy takin kaavasta.
Koko on 128 ja reilua mitoitusta, joten huppari on vielä vähän iso.

Hihat ja etupuolen yläosat on Metsolan keltaista velouria, koska raidallinen kangas ei enempään riittänyt. Hihoista tein lyhyet, osasyy siihen on se, ettei keltaista velouriakaan ollut paljoa tuota enempää... =D
Toinen syy on se, että kesäksi ajattelin tämän olevan miellyttävämpi malli.

Huppari oli taas vaihteeksi aikamoinen palapeli ja jonkin verran meinasi olla ongelmaa kaksoisneulatikkauksien kanssa, kun alkoivat kupruilemaan. Onneksi silitysrauta pelasti... =)
Taskussa ja nappilistassa on käytetty KAM-neppejä, niistä kun löytyy aivan ihania värejä.

Takissa on täysvuoritus kirahvitrikoosta ja valitettavasti tajusin vasta liian myöhään, että takistahan olisi voinut tehdä kääntömallisen...

Virpokatti

Pieni virpoja saatiin vastoinkäymisistä huolimatta liikenteeseen.
Ensin kaksi kaveria muutti viime hetkellä viikonloppusuunnitelmiaan ja sen päälle tytöllä pamahti lauantaina 40 asteen kuume. =(
Ammulla tyttö herätti mut hyvin aikaisin, "Äiti anna mulle lääkettä!", ihan syystä kuumetta oli taas päälle 39 astetta. Onneksi kuume laski kokonaan pois ennen puolta päivää, niin tyttö pääsi    virpomaan lähinaapurustoon.

Tänä vuonna oli ehdoton pakko saada mustan kissan asu, vaikka kaapissa olisi ollut noidan vaatteet valmiiksi...!
Ihan hirveästi en jaksanut panostaa. Housuihin ompelin hännän ja hattuun korvat, karvasäärystimet löysin alelaarista Seppälästä ja turkisliivi piti olla mutta olikin jäänyt pieneksi.

Virpomisoksat askareltiin perjantai-iltana ja sotku oli melkoinen mutta hienot oksat tyttö teki. =)

Hyvää palmusunnuntaita ja pääsiäisen odotusta! =)

Kietaisupaita

Keskiviikkoiltana ehdin tekaista vielä viimeisen ompeluksen Kankaattoman kuukauden kunniaksi.
Ottobren uusimmasta naistenvaatelehdestä ihastuin heti Martina nimiseen kietaisupaitaan, en tosin ihastunut siihen raitaversioon, vaan välittömästi omassa päässä syttyi ajatus kuviollisen ja yksivärisen yhdistelmästä.

Monesti olen toitottanut, että sininen ei ole mun värini, yhtään! Tässä siis harvinainen poikkeus. Tykkäsin kankaan kuviosta niin paljon, ettei sinisyys haittaa yhtään. =)
Ja onhan tuossa valkoista ja turkoosista tykkään kyllä...
Turkoosi kangas on joskus kuinoin Kangastukusta tilattua II-luokan kilotavaraa, priimaa muuten mutta keskellä palaa on iso reikä. Kuviollinen kangas on tyttäreni esiin kaivama pala Eurokankaan palalaarista, muistaakseeni viime syksyltä.

Paita on tehty koossa 44 ja totesin kaavan olevan aika niukka!
Kaavaan tein muutaman muutoksen, jotta sain lisää pituutta paitaan.
Takakappaletta pidensin helmasta viitisen senttiä ja etukappaleet halkaisin keskietu-viivaa pitkin ja lisäsin väliin noin 5 senttiä.
Etukappaleita en kohdistanut kaavamerkkien mukaan, vaan laskin etukappaleiden alaosia takakappaleen mukaisesti alemmaksi.
Kappaleita yhdistäessä tapahtui pieni ajatusvirhe ja ekalla yritykseellä etukappaleet menivät väärinpäin. Tokalla ompelukerralla jätin sivuista ohjeen mukaiset laskokset pois ja paita toimii ihan hyvin ilman niitäkin...

Paidan helma saisi olla vielä muutaman sentin pidempi mutta etukappaleiden osalta se pidennys vaatisi vähän pohtimista...


Kankaan menekki 0,8m.

Pitsimekko

Tammikuussa näin kangashamstereissa ilmoituksen, jossa annettiin kasa kaapista tyhjennettyjä kankaita uuteen kotiin. No, minä annoin osalle kankaista uuden kodin, osan vein juuri tänä aamuna lahjoituksena päiväkotiin askartelumateriaaliksi.
Viime viikolla, tehdessäni edellisen postauksen testimekkoa, mietin mitähän näistä uusista kankaista saisi? Kun edellinen mekko oli valmis, tajusin tämän joustavan pitsin olevan kuin tehty tähän kaavaan...

Mekko on hihakappaleita lukuunottamatta vuoritettu, vuorikangas on myös peräisin samasta lähetyksestä. 
Pitsikangas osoittautui käytännössä varsin eläväiseksi materiaaliksi käsitellä ja vaikka kuin yritin kohdistaa pitsin kuviot etusaumaan, niin eihän ne ihan kohdikkain mennyt.
Siitä syntyi sitten ajatus pitsiröyheloistä...
Käsin leikattuja soiroja kankaasta, jotka ovat käsin rypytetty ja koneella ommeltu paikoilleen. Homma oli hidasta ja helman osalta meinasi lähteä lapasesta... 

Kaulusta kiertämään ompelin pitsisoiron, johon rypytyksen sijaan pujottelin satiininauhan ja tein siitä myös söpöstelyrusetin. =)
Testimekosta poiketen, tähän mekkoon ompelin hihan käänteisiin framilonnauhaa kiristämään hihansuuta vähän pussille, tykkään tästä versiosta enemmän.

Tässä vielä lähikuvaa helman rypytyksistä.
Tässä kuvassa pitsin väri on ehkä lähimpänä todellista. Pitsi on hyvin vaalea beige, sellainen maitoteen värinen...
Olen aina tykännyt nudeväreistä, mun mielestä sopii punatukkaisille... ;)
Itselläni on vain ollut vaikeaa löytää juuri oikeaa nuden sävyä, joka sopisi oman ihoni väriin, useimmat niistä taittaa punertavaan ja se ei mulle sovi, yhtään!
Tähän pitsiin iskinkin silmäni juuri tämän värin vuoksi.
Valitettavasti sekä väri, että pinta osoittautuivat todella vaikeiksi kuvata, eikä kumpikaan niistä pääse oikein oikeuksiinsa mutta eiköhän tästä oleellinen ilmene...


Kangasta kului 2,10m pitsiä ja 2m vuorikangasta.

Kanvaasitakki kevääksi

Löysin 1/-12 Ottobresta täydellisen kevättakkikaavan tytölle.
Heti perään löysin sattumalta Eurokankaan palalaarista ihan täydellisen kanvaasikankaan takkia varten. Kylkiäisenä toinen kanvaasi omaan takkiini... ;)
Vaan kuinkas kävi??
Esipesin kankaat ja niistä lähti värit! Lopputulos, joka koneesta tuli ulos oli aika kamala!!
Reklamoin kankaista ja sehän ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu. EK:n mielestä he eivät voi noin vain palauttaa asiakkaalle kassasta rahaa, n. 42€ on sen verran iso summa! Siis täh...?
Silmää räpäyttämättä tarjosivat kankaiden ostohintaa vastavan lahjakortin myymäläänsä mutta kun en sitä huolinut,vaan halusin rahana takaisin, niin se ei enään onnistunutkaan. Saadakseni rahat takaisin, kankaat piti ensin lähettää tutkittaviksi...
Aika erikoista touhua...
Eikä ihan ensimmäinen kerta, kun törmään kyseisen firman kohdalla aika erikoiseen "asiakaspalveluun"!!


No, koska takin halusin tehdä ja kaavat olin jo piirtänyt, kaivoin varastostani Marimekon kanvaasia, jolle oli alustavasti muita suunnitelmia. Ei ole enään...

Kaavan nimi on Butterfly camouflage ja minusta tämä kuosi kunnioittaa nimeä kukikkaassa muodossa. =)
Takki on tehty koossa 122cm, hihat ja helma on venytetty 128cm.

Takki on kokonaan vuoritettu mukavan ohuella ja pehmeällä popliinilla, jonka löysin omien varastojeni pohjalta.
Takkiin olin alunperin suunnitellut kukan malliset valkoiset napit mutta, koska hölmö tekee ensin miettii vasta sitten, jouduin laittamaan takkiin napit, jotka sopivat napinläpiin, jotka tein ohjeen mukaan mittaamatta ensin omia nappejani...
Takissa on nyt tuollaiset metalliset "farkkunapit", jotka ostin omaa takkiani varten.
No, eipä mulla ole siihen enään kangastakaan...

Takkiin askarreltiin tällaiset pussitaskut. En ole tuollaisten taskujen suurin ystävä mutta tähän takkiin ne kieltämättä sopii.

Tässä vielä takki takaa. 
Takki on roikkunut jo pari viikkoa valmiina, olen yrittänyt saada sovituskuvaa mutta neiti ei ole oikein yhteistyökykyinen tällä hetkellä, joten näihin tylsiin henkarikuviin on nyt tyytyminen.


Takkiin meni 1,20m kanvaasia ja 1,10m vuorikangasta.

Hupullinen sieniä

Välillä itselleni jotain. Mulla oli huutava pula huppareista, eli ei yhtäkään kaapissa...
Nyt on 1! =)

Kaava on ottobren 5/-11 -lehdestä velourhuppari Saturday chilling.
Kuvassa hupun reuna aaltoilee oudosti, jota ei tee enään, kun silitin ja pesin sen...

Kaavaa olen muokannut mm. venyttämällä helmaa ja hihoja pidemmiksi.
Koska mitään näistä väreistä ei ollut yksinään tarpeeksi, leikkelin kaavat palasiksi ja kokosin palapelistä hupparin.

Keltainen velour Metsolasta, siitä oli enään vähän jäljellä. Tähän meni noin 20cm.
Keltainen resori on myös Metsolasta.
Punainen velour on Ikasyrin salaisesta paketista, sitä oli reilu puoli metriä ja tähän sitä meni noin 40cm. Punainen resori on joskus muinoin itse värjättyä.
Reskea velour ja hupun vuoren sienitrikoo ovat Selialta. Ruskeaa velouria meni noin 1m
ja sienitrikoota noin 30cm.

Kauniita unia, Dinon kuvia!

Johan taas vierähti muutama viikko...
Kovasti olen yrittänyt ommella ja valmistakin on tullut useamman postauksen verran.

Tämä kuukausi on ollut Ompeluelämää-ryhmässä Kankaaton Kuukausi (KK), eli tarkoituksena on jatkuvan kankaiden hamstrauksen sijasta olla ostolakossa ja kuluttaa niitä kankaita!!
Muutaman kerran on tehnyt tiukkaa olla ostamatta, kun eteen on osunut just Se Kangas mutta pintani olen pitänyt. =)
Ainoa ostos tässä kuussa on ollut kaavamuovi ja sekin akuuttiin tarpeeseen, koska ilman on vaikea niitä kankaitakaan saada tuhotuksi...

Sitten itse asiaan. Eilen valmistunut dinoyökkäri tytölle.

Kaavat ovat Ottobre 6/-09 -lehdestä, molemmat osat tehty koossa 134cm eli pikkuisen liian isot vielä vaikka leikattu ilman saumavaroja. Darla-housut on leikattu tarkoituksella ilman jatkopalaa ja housujen pituus on tasan se minkä kankaasta sai. Becky-paidan ainoa muokkaus on eteen aplikoitu dino, dino on leikattu housujen kankaasta ja ommeltu reunoistaan kiinni.  
Housukangas on kangashamstereista haalittu palanen ja paidan kangas on kirppikseltä ostetun kangaspaketin sisältöä.

Vyötäröllä on kuminauhan lisäksi kiristysnauha ja hyvä niin, koska muuten pöksyt putoaisivat jalasta.
Kuvissa punainen hyppää valitettavasti pikkuisen liikaa silmille, luonnossa väritys on tasapainoisempi ja punainen vähän hillitympi... =)

Kelttiläinen paita

Mies valittaa, ettei lapsella ole tarpeeksi paksumpia paitoja... Ai?!
No, aloin sitten toivetta täyttämään.
Sen tiesin, että velourista teen, väriä en ollut vielä päättänyt.
Kaavakin löytyi aika nopeasti, siihen sitten sopivat värit ja kangas olikin jo leikattuna.
Siihen loppui se helppo osuus!!
Ensin puoli päivää miettimistä, mitä paidalle tekisi, ettei olisi niin tylsä.
Mitään hirveen lapsellista en halunnut tehdä, kun tyttö nyt alkaa olemaan jo vähän isompi.
Ihan vahingossa satuin törmäämään kelttiläisiin solmuihin netissä pyöriessäni ja siitähän se (älytön) idea sitten lähti...

Kelttiläinen solmu on siis applikoitu/kirjottu ompelemalla paitaan.
Ensin ompelin kopiopaperin läpi suoralla ääriviivat (kuulostaa paljon helpommalta, kuin oli...)
Sitten tiheällä siksakilla tuo kirjonta. Joo...
Kangas on joskus muinoin Metsolalta tilattua keltaista velouria, todella pehmeää ja hyvälaatuista ja värikin on täydellinen keltainen. =)
Kanttauksessa käytetyt resorit on itse värjättyä ja resorikanttaus löytyy muuten myös hihasta, vaikka kuvassa se onkin mennyt piiloon.
Housut ovat paikallisesta lastenvaatekaupasta alennuksesta ostetut.
Paidan kaava on Dreamland -tunika, Ottobresta numero 4/-11. Kaavan koko on 122 mutta helma on pidennetty kokoon 128.


Fiilikset tästä: Tulihan tehtyä, vähän plääh...