Viikko 43: Paita

Tämä kangas oli rakkautta ensi silmäyksellä! ♥

Kankaan kuosi antoi myös inspiraation tälle mallille. Alunperin halusin tehdä tämän mekkomittaisena mutta kankaan leveys ei ihan riittänyt, joten oli tyydyttävä paitaan. 
Kaava on Modan 3/-10 lehdestä, joka on osoittautunut erinomaiseksi kesävaatenumeroksi, olen meinaan tehnyt jo useammankin ompeluksen tuon lehden kaavoilla. =)

Aluperäistä kaavaa olen pidentänyt melko reippaasti, koska muuten paidasta olisi tullut minulle napapaita ja olkapäälle tulevan rusetin jätin pois.
Sen jälkeen kun kaava oli mitattu sopivaksi, tämä oli ehkä helpoin paita ikinä!! Etu- ja takakappaletta varten on sama kaava, eikä saumojakaan ole montaa ommeltavaksi. =) 
Näitä saattaa syntyä ensi kesäksi useampikin...

Viiko 42: Boxerit

Ikuisuusongelma mitä antaa isänpäivälahjaksi miehelle, jolla on kaikkea mitä tarvitsee?!
Tänä vuonna asia ratkesi Ompeluelämää-ryhmän avustuksella, tee itse boxerit. =D


Kaavoiksi purin miehen vanhat, kulahtaneet boxerit ja kankaat uusiin valitsi tyttö.

Kerttuboxerit! =D
Alkuperäisessä mallissa oli sepalusaukko mutta jätin ihan suosiolla sen askartelemisen väliin.

Taakse tein mustasta trikoosta tuon "vaippaosan" tuonne taakse. Kuvassa tuo näyttää vähän hullulta mutta päällä se on itseasiassa ihan järkevän näköinen. =)


Aluksi epäilin, että mies ei ehkä suostu noita päälleen pistämään mutta vastaanotto oli oikein positiivinen ja kaiken lisäksi boxerit olivat täydellisen sopivan kokoiset. =)

Viikko 41: Hyppivä huuhkaja

Tytön collegehaalari jäi pieneksi ja siitä luopumisesta tuli itku, pakko se oli alkaa uutta suunnittelemaan.

Ottobren numerossa 4/-11 on Bubobubo-huppari, johon tyttö iski silmänsä heti, kun näki.

Siitä se ajatus sitten lähti, valitettavasti... ;D

Piirsin hupparin kaavan ja samasta lehdestä piirsin myös High jump-housujen kaavat ja nämä kaksi kaavaa yhdistin aika lailla sovellellen yhdeksi haalarikaavaksi.

Ihan heti päätin jättää huuhkaja-aplikoinnit pois, aplikoin vain silmät ja ompelin korvat.

Silmät leikkasin Metsolan retropallotrikoosta ja samalla trikoolla vuoritin korvat, hupun ja taskut. Punainen college on Eurokankaan palalaarista, ihanan paksua jenkkicollegea.

Haalarista tuli heti rakas, se on ollut tytöllä päällä torstaista asti lähes yötä päivää. =D

Kokonaisuudessaan olen ihan tyytyväinen haalariin, mitat sain melko lailla kohdalleen ja kasvuvaraakin on sopivasti. Aplikoinnit onnistu melkein tyydyttävästi, suurin ketutuksen aihe on nuo etutaskut, ne ei tarkasta mittaamisesta ja merkkaamisesta huolimatta vaan osuneet ihan kohdikkain. Taskujen paikalleen ompelukin tuotti päänvaivaa, kun ompelukoneen peitetikki ei vaan toiminut ja purkamaan en suostunut, joten vetäisin aplikointitikillä päälle, eikä sekään ihan nappiin mennyt, mutta päätin antaa olla.

Tärkeintä että pikkuasiakas on tyytyväinen. =)

Viikko 40: Farkkuhame

Useammassakin blogissa olen nähnyt ihania suikaleista tehtyjä farkkuhameita.
Tässä olisi nyt minun versio suikalehameesta.

Yläosa on ehjä farkkujen lantio-osa ja alempi osa on kolmista eri farkuista leikatuista suikaleista rakennettu helma. Suikaleiden väliset saumat on ommeltu tasosaumoina ja reunat rispaannutettu.

Hameen eteen käytin kaksi suikaletta, jotka ovat entiset puhki kuluneet/kulutetut polvet.
Halusin hameeseen tarkoituksella vähän rähjäisen lookin. =)
Yritin myös saada talvista fiilistä ja nuo virkatut "hiutaleet" ja siniset napit tuovat sitä ihan kivasti.

Helman viimeistelin poimutetulla vaalealla farkulla ja rispasin reunat. Hame pitäisi vielä pestä, niin saisin nuo rispaukset näyttämään paremmalta.
Noiden virkattujen hiutaleiden kanssa arvon vielä pitäisikö nirkotkin ommella kiinni vai antaa tuollain vapaasti törrötellä...? 

Vielä vähän lähikuvaa, että tuo kiva nappi näkyy kunnolla.
Nuo virkatut hiutaleet ovat peräisin anopilta saadusta vanhasta perintöpeitteestä. Iso tuplavuoteen peite oli kaunis mutta valitettavasti niin hauras, että kun sitä käsitteli, niin joka kerta johonkin tuli uusi reikä... =(
Alunperin leikkelin peitteen palasiksi makkarin sisutusprojektia varten, joka on vieläkin kesken, joten siitä sitten joskus.
Jäljelle jääneistä palasista irrottelin hameen koristeet.


Fiilis on että ihan kiva. Mulla ei ole pitkään aikaan ollutkaan farkkuhametta.
Toisaalta tuntuu, että jotain tuosta vielä puuttuu, en vain keksi mitä?!

Viikko 39: Villasukat

Kaverille lupasin villasukat. Melkein kaksi vuotta sitten!!
En ole koskaan ollut kovin intohimoinen sukkien neuloja. Jatkossa saatan kuitenkin neuloa niitä vähän vähemmän pitkin hampain, kun opin kuinka sukka aloitetaan kärjestä. =)

Lankana Novitan Tico Tico, 2½ "hammastikuilla" väkerrettynä.  Malli omasta päästä, lukuun ottamatta kärjen ja kantapään ohjeita, jotka ovat peräisin Suloiset sukat -kirjasta.

Tein pitkät ja ohuet sukat, niin mahtuu hyvin vaikka ratsastussaappaan sisään. =)

Pohjaan ja nilkkaan tein joustinta istuvuuden parantamiseksi.

Tässä näkee hyvin kärjen ja kantapään muotoilun. 

Tuo kärkialoitus on todella helppo tehdä, koon voi säätää oikeaksi heti ja ihan parasta, hukkalankaa ei jää ollenkaan, kun jakaa kerän kahtia ja neuloo varsista niin pitkät, kuin lankaa riittää.

Saattaa olla, etten enään ikinä tee sukkia perinteisellä tavalla!!

Pannaan tähän vielä kuva, josta näkee, kuinka hyvin sukka istuu, vaikka minulle tämä on koon verran liian iso. 

Tiimalasikantapään tekemistä tarttee vielä harjoitella, vaikka kuinka kiristin, niin aika väljäksi nuo silmikat jäi, toivottavasti lanoliinikylpy saisi silmukat asettumaan...

Täytyy muuten todeta, että sukkien kuvaaminen omissa jaloissa oli melko haastavaa. Mm. tuo pohjasta otettu kuva on aikamoisen joogan ja parinkymmenen harhalaukauksen tulos.

Yhteensä onnistuin räpsimään yli sata kuvaa, joista alle kymmentä edes harkitsin julkaistavaksi. =D

Viikot 37&38: Hääjuttuja

Viikonloppuna juhlimme kaverin häitä ja siellä sain napattua kuvat morsiustytöistä ja sulhaspojista, joille olen viimeisen kahden viikon aikana ahertanut vaatetusta. =)

Morsiustytöt saivat neulebolerot, lankana Novitan Softy. Lankaa kului noin puoltoista kerää per bolero.
Malli on omassa päässä suunniteltu, morsiamen toiveita noudattaen.
Lankana Softy oli kauniisti sanottuna haastava, neulos venyi ihan älyttömästi, joten oikean koon tekeminen oli vaikeaa ja ensimmäinen versio olikin melko susi...
Lisähaasteen tekemiselle toi  suht tiukka aikataulu ja se, ettei ollut mahdollisuutta sovitukseen. Onneksi naapurista löytyy melkein saman kokoinen tyttö, niin ensimmäisen version kanssa sain edes vähän viitettä siitä minkä kokoista pitäisi tehdä, kun tämän mallisessa bolerossa ei tyttöjen omista mitoista ollut loppujen lopuksi paljoakaan hyötyä.

Ylijäämälangasta tein neuleruusukkeet koristeeksi.
Malli on todella helppo, tämän kokoinen ruusuke tehdään näin:
*Luo 10 silmukkaa
*Neulo nurja kerros
*Neulo oikea kerros neuloen jokaiseen silmukkaan kaksi oikeaa silmukkaa, ensin etureunasta, sitten takareunasta, eli kierroksen aikana tuplaat silmukkamäärän, vain viimeinen silmukka neulotaan tavallisesti oikein
*Neulo nurja kerros tavallisesti
*Neulo oikea kerros taas lisäten silmukoita tuplasti, paitsi viimeinen silmukka tavallisesti oikein
*Neulo nurja kerros
*Vielä kolmannen kerran oikea kerros lisäten silmukoita tuplasti
*Päättele nurjalla kerroksella, neuloen pääteltävät silmukat nurin, näin saat aikaiseksi koristeellisen pykäreunuksen
*Kieputtele pötkö vaikka sormen ympärille spiraaliksi ja ompele alapuolelta ruusu kasaan
*Ompele taakse koruneula, tai vaikka hakaneula kiinnikkeeksi. Itse ompelin hakaneulan ja käytin taiteltua tylliä hakaneulan taustaksi tukemaan kiinnitystä.

Sulhaspojille ompelin liivit morsiamen toimittamista kankaista. Turkoosi kangas on morsiussatiinia ja musta on ohuempaa joustosatiinia, molemmat Eurokankaasta.

Ankkurinapit ja liivinsolki ovat Tikatasta.

Malliksi valikoitui tyköistuva kauluksellinen juhlaliivi. Liiveissä on täysvuoritus.

Näitäkin liiveja jouduin ompelemaan pelkkien mittojen varassa ja ensimmäisestä sovituksesta (kolme päivää ennen häitä...) sain viestin, että pikkuisen tiukat tuli ja ketutus oli melkoinen. Onneksi kuitenkin liivit olivat aivan täsmälleen oikean kokoiset, vain pienempi olisi saanut olla hiha-aukoistaan hieman väljempi. 

Täysvuoritin liivin, että saisin päältä tikkaamattoman, minusta se luo arvokkaaman ilmeen.

Näiden liivien taitteiden silittämiseen menikin vissiin enemmän aikaa, kuin itse ompelemiseen. ;D

Kauluksen rakenne oli minulle uusi tuttavuus. Liivit olivat itsessään helpot ja nopeat ommella mutta tuon kauluksen rakenteen tajuamiseen meni tovi...

Lopuksi vielä hääkortti, jonka olen tavoilleni uskollisena, askarrellut myöhään edellisenä iltana, eihän kaikkea vaan voi muistaa, eihän...? ;)

Viikko 36: Tautia ja tunnustuksia

Skippaan edellisen viikon tehtäväni ihan suosiolla, olen ollut yli viikon enempi vähempi tautinen ja mieli maassa. Kaikki jaksetut hetket olen uhrannut kirppistavaroiden hinnoittelulle ja niiden kirppispöytään raahaamiselle. Seuraavaksi pitäisi jaksaa kuvata ja naputella jäljelle jääneitä tavaroita Huuto.nettiin.
Olen aina yhtä hämmästynyt siitä, mikä kaikki menee kirppiksellä kaupaksi ja toisaalta taas kenellekkään ei ole kelvannut mm. käyttämättömät merkkifarkut, joissa on vielä laput kiinni ja hinta reilusti alle 10€.

Neferiltä tupsahti ihana tunnustus, tai pikemminkin huomionosoitus. Suloinen kuva ja kaunis ajatus välittävät kovasti hyvää mieltä ruudun tälle puolen. =)


Mitään pakollisia tunnustuksia itsestään ei tarvitse tehdä, eikä tämän jakamista eteenpäinkään ole ohjeistettu millään tavalla, joten vapaalla sanalla mennään.


Olen bloggaillut pari vuotta, vuoden aktiivisemmin. Bloggaaminen on ollut minulle ensisijaisesti keino motivoida itseäni käsin tekemiseen ja omien töideni arkistoimiseen. Ihan kaikki tekemäni ei tänne päädy, kun en jaksa tylsistyttää itseäni ihan jokaisen villasukan tai legginsin postaamisella.
Käsitöiden lisäksi myös valokuvaaminen harrastuksena näkyy täällä haasteiden muodossa.
Viimeaikoina olen törmännyt muiden bloggaajien ajatuksiin bloggaamisesta. 
Miksi tätä tehdään? Miten tätä tehdään? Miten tätä pitäisi tehdä?
Itse olen aika pitkälle sitä mieltä, että antaa kaikkein kukkien kukkia. Kukin tavallaan ja kyllä täältä viidakosta jokainen löytää ne itseään miellyttävät. Ja jokaiselle löytyy ne lukijat, joita just se tyyli viehättää.
Minä miellän bloggaamisen pitkälti amatööritouhuksi, jopa ammattilaset käyttävät bloggaamista yleensä vain oman työnsä/yrityksensä harrastemaisena jatkeena.
Itse olen keskittynyt seuraamaan pääasiassa kädentaitoja vaalivia blogeja ja niiden sisällössä arvostan erityisesti tekemisen ilon välittymistä ja vilpitöntä persoonallisuutta.
Liika laskelmointi ja blogimaailmassa "menestymisen" tavoittelu näkyy äkkiä läpi. Toki huomiota ja lisää lukijoita saa jokainen haluta mutta jos siitä tulee itseisarvo, niin se mielestäni pilaa taitavankin tekijän blogin.


Seuraaville blogeille toivotan huomionosoituksen myötä hyvää syksyä ja toivon, että jatkatte omalla ihanan persoonallisella tavallanne. =)


Muruhutulle
Haltiakummille
Kewalle
Pienelle linnulle
Tiialle

Ihan kaikki muutkin siellä ruudun toisella puolella ansaitsevat halauksen ja kiitoksen mielenkiinnosta. Teille ojennan tämän Irman kammarista saadun ruusukimpun.

Viikko 34: Ruutumekko

Viime viikolla ompelin vaihteeksi itselleni jotain. =)

Kaava on Ottobren 5/-11 lehdestä Bubble Pocket -mekko.
Kangas on Huuto.netin kautta hankitusta kangaspaketista. Kangas on selkeästi vanhempaa laatua ja kankaan nurkasta löytyi leima, jonka perusteella päättelin sen olevan ruotsalaista perua. Väriin ihastuin sillä sekunnilla, kun sen näin.
Kerrankin olin melko uskollinen alkuperäiselle kaavalle, ainoa muutos oli pituuden lisääminen.

Takana vetskari, joka on joskus purettu jostain ja kierrätin sen nyt tähän mekkoon.
Takaata näkee sen miinuksen mistä en tykännyt kankaassa. Vanha kangas veti toisesta reunasta pikkuisen vinoon ja koska kangasta ei ollut ihan hirveästi ylimääräistä, niin jouduin leikkaamaan palaset, niin ettei ruudut kohdistu, pikku vikoja... =)

Tässä vielä lähikuva taskusta, noista taskuista tykkään tosi paljon, niiden takia tämän mekon tein.
Huomasin, että näissä kuvissa sovitusnuken päällä tuo helma ei oikein pääse oikeuksiinsa mutta päällä se on oikein kiva.

Viikko 33: Hapsutekele

Tämä tekele tulee nyt viikon myöhässä, kun en yksinkertaisesti ole jaksanut ottaa kameraa käteen ja kuvata. Enpä ole jaksanut tehdä paljon muutakaan, laiskottaa...

Lankana on TeeTeen Cacao lenkkialpakkaa ja Novitan Nallea.
Projekti alkoi vappuna, kun automatkan aikan kerin vyyhteä keräksi. Kotimatkalla laskin ja loin silmukat. Alpakkaosioon ei kovin kauan mennyt mutta ongelmaksi tuli se, että tuubi oli liian löysä, kun tarkoitus oli alunperin tehdä sellainen tuubikauluri/olkainjuttu...
No päätin neuloa resorin yläreunaan, jonka kertaalleen purin ja neuloin kumilanka mukana uudelleen. Tämä tilanne oli joskus juhannuksen tienoilla.
Resorin jälkeen totesin, että alareuna kaipaa selkeästi jotain. Etsin erilaisia pitsineulemalleja, yhden suunnittelin jopa itse, mikään ei vaan tuntunut kelpaavan ja purkuun meni pitsit niin moneen kertaan, etten pysynyt edes laskuissa.
Pariksi viikoksi jätin tekeleen oman onnensa nojaan, kun en jaksanut, enään.
Kuun alussa löysin jälleen yhden pitsimallin, oliskohan ollu Modasta...?
Sen tein valmiiksi asti ja jopa päättelin. En ehtinyt edes lankaa katkaista todetessani, etten tykkää tästäkään, purkuun!!

Purkaessani pitsiä sain kuningasidean hapsureunasta ja sen toteutinkin samantien.
Ihan ookoo, mutta plääh. Olkoon.
Luulen, että tämä menee kaappiin muhimaan hetkeksi ja kaivan sen joskus talvella uudelleen esiin, ehkä silloin olen unohtanut kaiken tekemisen tuskan ja näen tämän uusin silmin. Ehkä.

Viikko 32: Turkistakki

Projekti takki.
Alunperin helposta jutusta paisuikin pitkä ja verinen projekti.

Kaavana on käytetty Ottobre 6/-09 -lehden Fancy dance tekoturkista, pienin muutoksin (tietysti). 
Alunperin takki oli tarkoitus tehdä vanhasta pesussa huopuneesta ihanan värikkäästä villaviltistä. 
Leikkasin kaavat ja aloin sommittelemaan viltille ja kappas vaan, yhtä hihaa vaille liian vähän vilttiä.
Pientä mietintää ja muistin tuon ihanan Kangastukusta ostetun ohkasen vakosametin (finecordia vissiin...), jo ostaessa olin päättänyt tehdä tuosta takin, en vain tiennyt kummalle, itselle vai tytölle.
Koska kangas oli niin ohutta ajattelin , että alkuperäistä kaavaa noudattaen teenpä turkisvuoren. Kaivoin varastoa ja löysin kuin löysinkin vaaleaa pehmeän harmaata tekoturkista, joka sopi täydellisesti samettiin. Ja kuten kuvasta voi päätellä kaikki ei ihan mennyt nappiin, taaskaan.
Ehdin jo leikata pari palaa, ennenkuin tajusin tarkistaa minkä kokoisissa palasissa turkis on?!
Ylläri, molemmat hihat olisivat jääneet ilman turkista ja takakappaleen kanssa olisi ollut niin ja näin olisinko saanut sitä edes kahdesta palasta rakennettua.

Tarjoutui siis hyvä syy piipahtaa Porvoossa.

Eurokankaassa yritin löytää turkiksia mutta mistään ei sattunut silmään, myyjältä kysyin sitten sattuisko jostain nurkasta löytymään.

Ei löytynyt nurkasta mutta pienen penkomisen jälkeen varastosta, purkamattomasta kontista löytyi. 

Tähän voinkin lausua isot kiitokset ja ylistykset Porvoon Eurokankaan myyjille, jotka ystävällisesti päästivät mut varastoon penkomaan turkiskasaa ja kun sieltä todella löytyi täydellinen turkis, niin kaivoivat sen esiin ja metsästivät sille hinnan jostain, KIITOS!!

Vihdoin sain takin ommeltua. 
Sitten olikin vuorossa käsin ommeltava osuus, hihan ja helman käänteet.
Inhoan käsin ompelua ja tämän jälkeen vielä enemmän. Turkiksen ja sen pinnalla olevan säämiskän ja sametin läpi ompelu käsin oli tuskaista ja hidasta. 
Ja veristä! Molemmissa käsissä peukalot, etusormet ja keskisormet saivat niin monta pistoa, että pari päivää olen välttänyt, jopa koneella kirjoittamista, kun sormet ovat arat.
Viimeistelyksi löysin varastosta kaksi patinoitunnutta kuparinepparia, jotka sopivat täydellisesti takkiin.