Käpynen hupparimekko

Yritin tässä etsiä, että missähän blogissa mä ihan vasta törmäsin mekkomittaiseksi pidennettyyn huppariin ja ihastuin ideaan niin paljon, että tein oman. En vaan nyt muista/löydä, joten jos joku tietää niin vinkatkaa...
Jes, sieltähän se löytyi, kiitos Kikka!! Eli Seliahan teki tällaisen...

Pohjakaavana toimi sama Ottobren hupparikaava kuin tässä ja tässä.
Hihat muokkasin vähän pussimaisemmiksi, helman piirtelin vapaalla kädellä pidemmäksi vetoketjun toimiessa pituusmittana ja taskut siirsin alemmaksi ja piirsin uuden taskupussin kaavan.

Kangas on Käpysen oma nimikkokangas ja sieltä on myös peräisin noin 75cm pala, noin puoltoista metriä kangasta on muistaakseni Royal-tuotteen ylläripaketista.
Hupussa ja taskuista pilkistävä raitainterlock on vaihtareilla vaihdettua kangasta ja sen keltainen ja ruskea sattuivat olemaan täsmälleen samaa sävyä kuin Käpysessä.
Resorit on itse värjättyä.

Tässä vielä taskusta lähikuvaa. Pikkuisen jäi taskuaukko pieneksi, kun laitoinkin resorin, enkä kantannut mutta kyllä sinne käsi mahtuu... =)

Helman saa vedettyä nyörillä vähän pussille.

Kovasti oli tarkoitus saada sovituskuvaakin mutta sairastelun takia tämän hetkinen kunto ja varsin kalpea ja takkutukkainen ulkonäkö ei sovi julkaistavaksi, joten näillä mennään. =)

Sovituskuvaa sen takia, että tämän vaatteen istuvuus on ehkä parastä ikinä, kaavan olen onnistunut muokkaamaan niin hyvin, ettei kiristä eikä pussita mistään!

Nyt tekisi mieli vaan tehtailla lisää huppareita! =D

Farkkuliivari

Tytölle oranssista joustofarkusta liivari. Tein kankaasta eka itselleni farkut syksyllä, niistä lisää joskus... =D

Kaavat Ottobre 4/-12 lehdestä, koko on 128 leveydeltä ja 134 pituudelta, pikkuisen tuli turhan leveä ja lisätystä pituudesta huolimatta vähän lyhyehkö.
Velourinen silityskuva on tilattu Saksasta, samoin kuin yläosan vuorena toimiva trikoo.

Farkkukangas on Kangas-Mallasta.
Vuoritus on tikattu niin, että käsi- ja kaula-aukkoon muodostuu oikealle puolelle näkyvät tereet reunoihin, kuvista ne vaan näkyy valitettavan huonosti.

Project SaVaWay III

FB-ryhmässä on nyt perjantaisin järjestetty ompeluhaasteita, joissa parissa tunnissa ommellaan jotain ennalta annetuista materiaaleista tai teeman mukaisesti.
Eilen illalla materiaalina oli joustamaton, kudottu puuvillakangas, siitä siis jotain.

Tässä mun tarvikekasa kaavoineen, napit oli vaihtoehtoiset, isommat jäi loppujen lopuksi käyttämättä.

Kaavat Ottobresta 3/-11 Color Splash koossa 134cm. Oli kiva tehdä ainaisten mekkojen sijasta jotain muuta ja tyttökin tykkäsi, vaikka kankaasta mekkoa toivoikin.
Kaava on aika hoikkaa mallia, meillä tyttö on 128 pitkä ja yläosan kaarrokkeet on just sopivan kokoiset, yhtään ei saisi olla ympärysmitalta kapeampi muuten kiristäisi.

Ihan annetussa kahdessa tunnissa ei vaate valmistunut, puoli tuntia yliajalla sain illalla itse haalarin valmiiksi, seuraavalle päivälle jäi vetoketju, napinlävet ja nappien ompeleminen.

Taaksen ompelin pitsiketjun. Ketju on 5cm lyhyempi kuin ohjeessa annettiin vetskarin pituudeksi, eikä kyllä haittaa yhtään!

Sekä vyötärölle, että lahkeisiin tein kumilankarypytykset. Aika hyvin onnistu lennosta, kun aikaa ei ollut kokeilukappaleisiin. =D
Lahkeessa on kaksi kerrosta kumilankaa ja vyötäröllä neljä, vaikka ohjeessa sanottiinkin viisi.
Kävi siitä hyvä tuuri, että yksi puolallinen riitti juuri ja täsmälleen näihin.

Napit päällystin itse, valitettavasti kuva vähän "paloi", joten tämän paremmin kangas ei erotu.

Pupupaita

Kapyseltä taannoin tilatusta ylläripaketista löytyi ihananihanaa pupukangasta (interlock), josta halusin ehdottomasti itselleni jotain! Kangasta oli kuitenkin sen verran vähän, että jouduin hetken aikaa miettimään millä kaavalla saisin sen riittämään.

Pari postausta sitten esittelin helppoakin helpomman mekon ja siitä se idea sitten lähti...

Eli samasta kaavasta leikkasin helman pois ja tein paidan. Kimonohihojen ansiosta sain kankaan riittämään just ja just, ylimääräistä kangasta ei juurikaan jäänyt...

Kaikki reunat on huoliteltu rullapäärmeellä ja kaula-aukkoon ompelin tuollaisen lisäröyhelön.

Helmaan myös. Idea lähtikin helmasta kun pupukangas tuntui jääneen just pari senttiä liian lyhyeksi, eikä ollut varaa tehdä taitetta ja pelkkä rullapäärme helmassa oli vähän tylsä.
Täytyy sanoa, että jos olen ihastunut rullapäärmen tekemiseen, niin kyllä tuntuu tuota peitetikin nurjaa puoltakin ilmaantuvan vähän joka vaatteeseen... =)

Mä nään tähtiä

Neiti pieni on alkanut oppia tavoille kangaskaupoilla. Tuossa taannoin käytiin mun äidin kanssa EK:ssa ja tyttöä ei ensin meinannut saada kaupan ovesta sisään. Hetken kuluttu samaa neitiä ei meinannut saada kaupan ovesta ulos. Palalaarin äärellä oli kietoutunut muutamaankin kankaaseen ja totesi, että ilman ei poistu!
Toinen kankaista oli tuollainen todella tähdellinen kangas, josta kieltäydyin heti mutta mun äitipä lupasi ostaa sen...

Jonkin tovin ehdin tätäkin kangasta marinoida kaapissa, kun oma silmä ei oikein tykkää väreistä, eikä tähtien määrästä. Edellisen kuukauden kankaatoman kunniaksi kuitenkin leikkelin tämänkin kankaan pois kaapista.

Kaapista löytyi mekon sävyyn sointuvaa turkoosia resoria vyötärölle ja sattumalta vielä tasan samaa turkoosia yksi värisenä jerseynä, josta tein helmaan tuollaisen koristerimpsulan. Rimpsula ja hameen helma on päärmätty rullapäärmeellä.
Vyötäröllä on myös noin 2/5 osaa korkeudesta kattava kuminauha ja alun perin ajattelin, että vyötärö olisi tarkoitus olla taitettuna mutta tyttö olikin asiasta eri mieltä...

Kaava on oma, taitellusta kankaasta leikattu kaksi vajaa puolkelloa. Malli erittäin yksinkertainen ja helppo.

Ehkä maailman helpoin mekko

Yleensä olen vähän haastavampien ja monimutkaisempien kaavojen ystävä mutta Allt om Handsarbete -lehdessä 1/-13 oli kannessakin kuvattu keltainen erittäin yksinkertainen mekko, joka vain näytti niin omalta, että oli pakko kokeilla.
Mekkoa varten ei tarvitse piirtää kuin yksi kaava, joka toimii sekä etu, että takakappaleena, etukappaleelle vain leikataan isompi kaula-aukko.

Kangas on löytö Eurokankaan palalaarista ja vähän raskaampaa ja hyvin laskeutuvaa trikoota, oliskohan viskoosia seassa...?

Peitterilla tikkasin kaula-aukon ja hihansuut...

...ja helman.
Mekko on tehty koon 46 kaavalla ja jonkin verran jouduin kaventamaan, eli vähän isohko kaava.

Mekko odottelee vielä keväisempiä säitä ennen kuin pääsee käyttöön.

Lohari

Meidän neiti on aivan hurhtanut dinoihin ja lohareihin, niimpä Majapuun lohikäärme-kangas kilahti ostoskoriin  sen enempiä miettimättä ja kaveriksi naputtelin yhteen sopivaan shakkiruutua.
Laadultaan kankaat ovat aivan ihanan pehmoista ja lämmintä neulosta, juuri sopivaa materiaalia tähän aikaan talvesta ommeltavaksi.

Tunikan kaavana käytin samaa Ottobren 1/-10 Tipitii -tunkan kaavaa kuin tässäkin, pikkuisen kasvatin kokoa ja pidensin helmaa.
Alla oleva vihreä paita on myös uusi ja tytön mielestä niin kivä, ettei suostunut kuvattavaksi ilman sitä... =D

Ihanan lohikäärmekankaan nurja puoli on tuo kuvion koko, lähes koko metri kangasta meni tähän huppariin, että sain edes jotakuinkin kivasti kohdistettua kuviot. 

Tunikalle kaveriksi ompelin housut Cinnamon-legginssien kaavalla. Näihin housuihin levensin lahjetta polvesta alaspäin parilla sentillä, näin fiilis on vähän housumaisempi ja sujahtaa helpommin päälle, kun kangas ei ole ihan hirmuisen joustavaa.
Ja huomatkaa sukat!! Löydettiin ne muutama viikko sitten Lahden Kärkkäiseltä ja oli pakko ostaa, kun ovat kuin tehdyt housujen pariksi. =D

Tällä setillä aloitin myös Savan kankaattoman kuukauden (KK) kangaskaapin tyhjennyksen.

Collegehupparimekko

Jokunen aika sitten tilasin itselleni Allt om Handarbete Sömnadsmagasinin, eli ruotsalaisen käsityölehden, ihan vaan kielikurssiksi... Ruotsin kielen taitoni on aivan liian huono ja vähän aikaa sitten heräsin siihen todellisuuteen, että mulla on koulussa tulossa ruotsin kurssi, josta on päästävä läpi!!
Olen aikaisemminkin ostanut muutaman irtonumeron kyseisestä lehdestä ja tykännyt kovasti. Mallit on kivasti vähän erilaisia kuin suomalaisissa lehdissä mutta kuitenkin sopivia suomalaiseen makuun.
Uusimmassa lehdessä ihastuin kivaan collegehupparimekkoon.

Tein mekon ensin koossa 46 mutta kaava osoittautui puoljoukkueteltaksi, joten kaventelin mekkoa aika lailla ja vieläkin tuntuu koekäytön jälkeen siltä, että vähän voisi pienentää...

Mekon juju on tuo vinoon ommeltu vetoketju, jonka tein ohjeen mukaisesti metallisena mutta seuraavaan teen kyllä muovisen, tuo on vähän raskas, eikä meinaa asettua hyvin tuossa kauluksen mutkassa.
Kangas on ihanan paksua jenkkicollegea, ostettu Lahden Wexleristä ja vuori joskus vaihtareilla vaihdettua hauskaa hiirikangasta. Vetskari on joku vanha ja kierrätetty.

Poikkeuksellisesti laitan nyt sovituskuvankin, kun innostuin kokeilemaan kameran itselaukasijaa.
En oikein tykkää olla kuvattavana, eikä tälläinen itseni kuvaaminenkaan oikein luonnistunut. En vaan ykinkertaisesti osaa olla luontevasti kameran edessä... =D

Ei pöllömpi pipo

Tyttö näki lentokentällä pöllöpipon.
Tyttö tahtoi pöllöpipon. "Äiti, tee mulle oma pöllöpipo!"

Pitihän sitä sitten... =)
Malli omasta päästä. Helposti pyöröpuikoilla sopivan kokoinen rinkula, joka pääteltiin yläreunat yhteen.
Korvat on nurkista kiristetty langalla ja tupsutettu. Silmät ja nokka virkattu ja viimeistely napeilla.
Katse on melko tuijottava...

Lankana Novitan Kaiku ja virkatut osat jämälankakasasta.

Villakangastakki

Uusi vuosi ja uusi ulkoasu, eipä siitä sen enempää... =)
Facebookin OE-ryhmässä oli viime vuoden puolella kuukauden haasteena, oliskohan ollut lokakuun, ommella kaksi vaatetta, joissa ylittää itsensä ja tekee jotain mitä ei ole ennen tehnyt.
Sinänsä haastavaa oli jo keksiä kaksi asiaa mitä en ole vielä ommellut...
Ensimmäisenä päädyin ompelemaan itselleni villakangastakin.

Kankaan löysin taannoin Eurokankaan palalaarista ja melkein jätin ostamatta vaikka kuosi ja ennen kaikkea värit olivat juuri sitä mitä olin etsinyt, ostin sitten kuitenkin ja hyvä niin! =)

Takkiin on yhdistetty kahta eri kaavaa, molemmat taisivat olla Suuresta käsityölehdestä, numeroita en nyt enään muista.

Alunperin ompelin eteen vain kolme isoa valkoista nappia mutten tykännyt, joten lisäsin kaksi näpinläpeä, sekä vaihdoin napit tuollaisiin raku-nappeihin.

Taskuun ompelin valenapin, kun mielestäni oikea nappi on vaan epäkäytännöllinen ja siten todennäköisesti aina auki, eikä silloin näkyisin mihinkään.

Harmittaa ettei kuvissa takki pääse täysin oikeuksiinsa ja väsyneenä unohdin täysin kuvata takaa halkion ja varsinkin vuorituksen, joiden onnistumisesta olen erityisen ylpeä! Muutenkin takki on parhaimmillaan päälläni, kun ei se sovitusnukelle ihan täysin istu.