Halkoliina

Ompeluelämää- ryhmästä saatu lahjaidea, halkoliina.

Kaava on omasta päästä, kangas on IKEAn pellavaa ja kantokepit ovat sahattu pyöreästä harjanvarresta. Tytär painoi omenan puolikkaalla punaiset omput ja minä panoin valkoiset.
Tämän koeversion vein lahjaksi kaveripariskunnalle viime viikonloppuna.
Liinan pituus on noin 140cm ja leveys noin 35cm. Liina on tehty kaksinkertaisena, jolloin painokuvat eivät mene läpi ja sain kahvapäädyt ommeltua siististi pusseiksi.


Omat viikottaiset tekeleet on nyt tehty ja pientä hiljaiseloa on tässä joulun alla ollut, kun lahjaompeluksia on tehty yötä myöten, eikä niitä oikein täällä viitsi vielä julkaista, kun osa lahjojen saajista saattaa eksyä tänne kurkkimaan... =)

Viikko 45: Pikkuherran verkkarit

Kaveripiiriin on syntynyt nyt loppu vuonna parikin pientä poikavauvaa. 
Innostuin tekemään lahjaksi velourverkkarit, kun sohvalla pötkötteli vierekkäin näin kiva väriyhdistelmä.

Molempien kaavat on Ottobren 6/-07 -lehdestä, pienin muutoksin, koossa 68.
Turkoosi velour on muistaakseeni Kangastukusta, harmaa velour Pikku-Auringosta.
Hupun vuoren kukkakangas on vuosia sitten löydetty Eurokankaan palalaarista, tarkkaa materiaalia en tiedä, jotain varsin venyvää ja hyvin laskeutuvaa neulosta, ihanan pehmeää ihoa vasten.

Takista jätin päälle tikatut taskut pois, kun en oikein ymmärrä miksi sellaiset pitäisi vauvan vaatteessa olla ja tein eteen tuollaisen kiinni aplikoidun merkin, jossa on vapaasti ompelukoneella kirjottu auto. =)
Mua ärsyttää nää lattialla makaavat vaatteet ilman sitä pientä ihmistä sisällä, kun ne näyttävat aina niin muodottomilta mutta sovituskuvaa ei ole vielä mahdollista saada.

Tässä vielä pöksyt läheltä, näistäkin jätin reisitaskut pois.
Mitä ihmettä vauva tekee reisitaskuilla?!? =D
Taas voisin sanoa pari vali-vali-sanaa, kun housut näyttävät kuvassa vinoilta mutten sano...

Työn alla olisi vielä yksi osa tähän settiin, mikäli joulutohinoilta ehdin.
Tuntuu, ettei joulufiilistä ole ollenkaan, huomenna on jo aika avata joulukalenterista ensimmäinen luukku, enkä ole suonut ajatustakaan joulukorteille.
Eilen vasta soin ensimmäiset ajatukset joululahjoille ja pikkuhiljaa alkaa iskemään paniikki, mitä ihmettä sitä TAAS keksii...

Viikko 44: Lahjapussi

Olen aina välillä ommellut lasten lahjoihin "paketiksi" jumppapussin, johon on aplikoitu lahjan saajan nimi. Minusta on kivempi antaa lahja paketissa, jota ei tarvitse heittää roskiin. =)

Tämän näköinen teos tällä kertaa. Kaava omasta päästä, fuksian värinen joustofrotee Eurokankaan palalaarista, vuoren ja nimen pallotrikoo Kangastukusta ja perhoset Eurokankaan trikoosta leikattuja. 
Aikaisemmin olen tehnyt jumppakassit puuvillakankaasta, tämä oli eka kerta kun käytin joustavia kankaita, sen vuoksi myös vuori.

Alanurkkaan ompelin tämmöisen lipareen, jonka kautta nauha kiinnittyy alas.
Nauhana on kaksin kerroin tikattua puuvillanauhaa, kun valkoista nyöriä oli liian vähän varastossa.

Nurja puoli sai koristuksekseen perhosen, jota aplikoidessa oli ensimmäistä kertaa ongelmia ompelukoneen kanssa, meidän puolen vuoden suhteen aikana. Jälki on valitettavasti myös sen mukaista. Loppujen lopuksi neulan vaihto sai koneen takaisin ruotuun ja etupuolen aplikoinnit onnistui yli omien odotusten. =)

Viikko 43: Paita

Tämä kangas oli rakkautta ensi silmäyksellä! ♥

Kankaan kuosi antoi myös inspiraation tälle mallille. Alunperin halusin tehdä tämän mekkomittaisena mutta kankaan leveys ei ihan riittänyt, joten oli tyydyttävä paitaan. 
Kaava on Modan 3/-10 lehdestä, joka on osoittautunut erinomaiseksi kesävaatenumeroksi, olen meinaan tehnyt jo useammankin ompeluksen tuon lehden kaavoilla. =)

Aluperäistä kaavaa olen pidentänyt melko reippaasti, koska muuten paidasta olisi tullut minulle napapaita ja olkapäälle tulevan rusetin jätin pois.
Sen jälkeen kun kaava oli mitattu sopivaksi, tämä oli ehkä helpoin paita ikinä!! Etu- ja takakappaletta varten on sama kaava, eikä saumojakaan ole montaa ommeltavaksi. =) 
Näitä saattaa syntyä ensi kesäksi useampikin...

Viiko 42: Boxerit

Ikuisuusongelma mitä antaa isänpäivälahjaksi miehelle, jolla on kaikkea mitä tarvitsee?!
Tänä vuonna asia ratkesi Ompeluelämää-ryhmän avustuksella, tee itse boxerit. =D


Kaavoiksi purin miehen vanhat, kulahtaneet boxerit ja kankaat uusiin valitsi tyttö.

Kerttuboxerit! =D
Alkuperäisessä mallissa oli sepalusaukko mutta jätin ihan suosiolla sen askartelemisen väliin.

Taakse tein mustasta trikoosta tuon "vaippaosan" tuonne taakse. Kuvassa tuo näyttää vähän hullulta mutta päällä se on itseasiassa ihan järkevän näköinen. =)


Aluksi epäilin, että mies ei ehkä suostu noita päälleen pistämään mutta vastaanotto oli oikein positiivinen ja kaiken lisäksi boxerit olivat täydellisen sopivan kokoiset. =)

Viikko 41: Hyppivä huuhkaja

Tytön collegehaalari jäi pieneksi ja siitä luopumisesta tuli itku, pakko se oli alkaa uutta suunnittelemaan.

Ottobren numerossa 4/-11 on Bubobubo-huppari, johon tyttö iski silmänsä heti, kun näki.

Siitä se ajatus sitten lähti, valitettavasti... ;D

Piirsin hupparin kaavan ja samasta lehdestä piirsin myös High jump-housujen kaavat ja nämä kaksi kaavaa yhdistin aika lailla sovellellen yhdeksi haalarikaavaksi.

Ihan heti päätin jättää huuhkaja-aplikoinnit pois, aplikoin vain silmät ja ompelin korvat.

Silmät leikkasin Metsolan retropallotrikoosta ja samalla trikoolla vuoritin korvat, hupun ja taskut. Punainen college on Eurokankaan palalaarista, ihanan paksua jenkkicollegea.

Haalarista tuli heti rakas, se on ollut tytöllä päällä torstaista asti lähes yötä päivää. =D

Kokonaisuudessaan olen ihan tyytyväinen haalariin, mitat sain melko lailla kohdalleen ja kasvuvaraakin on sopivasti. Aplikoinnit onnistu melkein tyydyttävästi, suurin ketutuksen aihe on nuo etutaskut, ne ei tarkasta mittaamisesta ja merkkaamisesta huolimatta vaan osuneet ihan kohdikkain. Taskujen paikalleen ompelukin tuotti päänvaivaa, kun ompelukoneen peitetikki ei vaan toiminut ja purkamaan en suostunut, joten vetäisin aplikointitikillä päälle, eikä sekään ihan nappiin mennyt, mutta päätin antaa olla.

Tärkeintä että pikkuasiakas on tyytyväinen. =)

Viikko 40: Farkkuhame

Useammassakin blogissa olen nähnyt ihania suikaleista tehtyjä farkkuhameita.
Tässä olisi nyt minun versio suikalehameesta.

Yläosa on ehjä farkkujen lantio-osa ja alempi osa on kolmista eri farkuista leikatuista suikaleista rakennettu helma. Suikaleiden väliset saumat on ommeltu tasosaumoina ja reunat rispaannutettu.

Hameen eteen käytin kaksi suikaletta, jotka ovat entiset puhki kuluneet/kulutetut polvet.
Halusin hameeseen tarkoituksella vähän rähjäisen lookin. =)
Yritin myös saada talvista fiilistä ja nuo virkatut "hiutaleet" ja siniset napit tuovat sitä ihan kivasti.

Helman viimeistelin poimutetulla vaalealla farkulla ja rispasin reunat. Hame pitäisi vielä pestä, niin saisin nuo rispaukset näyttämään paremmalta.
Noiden virkattujen hiutaleiden kanssa arvon vielä pitäisikö nirkotkin ommella kiinni vai antaa tuollain vapaasti törrötellä...? 

Vielä vähän lähikuvaa, että tuo kiva nappi näkyy kunnolla.
Nuo virkatut hiutaleet ovat peräisin anopilta saadusta vanhasta perintöpeitteestä. Iso tuplavuoteen peite oli kaunis mutta valitettavasti niin hauras, että kun sitä käsitteli, niin joka kerta johonkin tuli uusi reikä... =(
Alunperin leikkelin peitteen palasiksi makkarin sisutusprojektia varten, joka on vieläkin kesken, joten siitä sitten joskus.
Jäljelle jääneistä palasista irrottelin hameen koristeet.


Fiilis on että ihan kiva. Mulla ei ole pitkään aikaan ollutkaan farkkuhametta.
Toisaalta tuntuu, että jotain tuosta vielä puuttuu, en vain keksi mitä?!

Viikko 39: Villasukat

Kaverille lupasin villasukat. Melkein kaksi vuotta sitten!!
En ole koskaan ollut kovin intohimoinen sukkien neuloja. Jatkossa saatan kuitenkin neuloa niitä vähän vähemmän pitkin hampain, kun opin kuinka sukka aloitetaan kärjestä. =)

Lankana Novitan Tico Tico, 2½ "hammastikuilla" väkerrettynä.  Malli omasta päästä, lukuun ottamatta kärjen ja kantapään ohjeita, jotka ovat peräisin Suloiset sukat -kirjasta.

Tein pitkät ja ohuet sukat, niin mahtuu hyvin vaikka ratsastussaappaan sisään. =)

Pohjaan ja nilkkaan tein joustinta istuvuuden parantamiseksi.

Tässä näkee hyvin kärjen ja kantapään muotoilun. 

Tuo kärkialoitus on todella helppo tehdä, koon voi säätää oikeaksi heti ja ihan parasta, hukkalankaa ei jää ollenkaan, kun jakaa kerän kahtia ja neuloo varsista niin pitkät, kuin lankaa riittää.

Saattaa olla, etten enään ikinä tee sukkia perinteisellä tavalla!!

Pannaan tähän vielä kuva, josta näkee, kuinka hyvin sukka istuu, vaikka minulle tämä on koon verran liian iso. 

Tiimalasikantapään tekemistä tarttee vielä harjoitella, vaikka kuinka kiristin, niin aika väljäksi nuo silmikat jäi, toivottavasti lanoliinikylpy saisi silmukat asettumaan...

Täytyy muuten todeta, että sukkien kuvaaminen omissa jaloissa oli melko haastavaa. Mm. tuo pohjasta otettu kuva on aikamoisen joogan ja parinkymmenen harhalaukauksen tulos.

Yhteensä onnistuin räpsimään yli sata kuvaa, joista alle kymmentä edes harkitsin julkaistavaksi. =D

Viikot 37&38: Hääjuttuja

Viikonloppuna juhlimme kaverin häitä ja siellä sain napattua kuvat morsiustytöistä ja sulhaspojista, joille olen viimeisen kahden viikon aikana ahertanut vaatetusta. =)

Morsiustytöt saivat neulebolerot, lankana Novitan Softy. Lankaa kului noin puoltoista kerää per bolero.
Malli on omassa päässä suunniteltu, morsiamen toiveita noudattaen.
Lankana Softy oli kauniisti sanottuna haastava, neulos venyi ihan älyttömästi, joten oikean koon tekeminen oli vaikeaa ja ensimmäinen versio olikin melko susi...
Lisähaasteen tekemiselle toi  suht tiukka aikataulu ja se, ettei ollut mahdollisuutta sovitukseen. Onneksi naapurista löytyy melkein saman kokoinen tyttö, niin ensimmäisen version kanssa sain edes vähän viitettä siitä minkä kokoista pitäisi tehdä, kun tämän mallisessa bolerossa ei tyttöjen omista mitoista ollut loppujen lopuksi paljoakaan hyötyä.

Ylijäämälangasta tein neuleruusukkeet koristeeksi.
Malli on todella helppo, tämän kokoinen ruusuke tehdään näin:
*Luo 10 silmukkaa
*Neulo nurja kerros
*Neulo oikea kerros neuloen jokaiseen silmukkaan kaksi oikeaa silmukkaa, ensin etureunasta, sitten takareunasta, eli kierroksen aikana tuplaat silmukkamäärän, vain viimeinen silmukka neulotaan tavallisesti oikein
*Neulo nurja kerros tavallisesti
*Neulo oikea kerros taas lisäten silmukoita tuplasti, paitsi viimeinen silmukka tavallisesti oikein
*Neulo nurja kerros
*Vielä kolmannen kerran oikea kerros lisäten silmukoita tuplasti
*Päättele nurjalla kerroksella, neuloen pääteltävät silmukat nurin, näin saat aikaiseksi koristeellisen pykäreunuksen
*Kieputtele pötkö vaikka sormen ympärille spiraaliksi ja ompele alapuolelta ruusu kasaan
*Ompele taakse koruneula, tai vaikka hakaneula kiinnikkeeksi. Itse ompelin hakaneulan ja käytin taiteltua tylliä hakaneulan taustaksi tukemaan kiinnitystä.

Sulhaspojille ompelin liivit morsiamen toimittamista kankaista. Turkoosi kangas on morsiussatiinia ja musta on ohuempaa joustosatiinia, molemmat Eurokankaasta.

Ankkurinapit ja liivinsolki ovat Tikatasta.

Malliksi valikoitui tyköistuva kauluksellinen juhlaliivi. Liiveissä on täysvuoritus.

Näitäkin liiveja jouduin ompelemaan pelkkien mittojen varassa ja ensimmäisestä sovituksesta (kolme päivää ennen häitä...) sain viestin, että pikkuisen tiukat tuli ja ketutus oli melkoinen. Onneksi kuitenkin liivit olivat aivan täsmälleen oikean kokoiset, vain pienempi olisi saanut olla hiha-aukoistaan hieman väljempi. 

Täysvuoritin liivin, että saisin päältä tikkaamattoman, minusta se luo arvokkaaman ilmeen.

Näiden liivien taitteiden silittämiseen menikin vissiin enemmän aikaa, kuin itse ompelemiseen. ;D

Kauluksen rakenne oli minulle uusi tuttavuus. Liivit olivat itsessään helpot ja nopeat ommella mutta tuon kauluksen rakenteen tajuamiseen meni tovi...

Lopuksi vielä hääkortti, jonka olen tavoilleni uskollisena, askarrellut myöhään edellisenä iltana, eihän kaikkea vaan voi muistaa, eihän...? ;)

Viikko 36: Tautia ja tunnustuksia

Skippaan edellisen viikon tehtäväni ihan suosiolla, olen ollut yli viikon enempi vähempi tautinen ja mieli maassa. Kaikki jaksetut hetket olen uhrannut kirppistavaroiden hinnoittelulle ja niiden kirppispöytään raahaamiselle. Seuraavaksi pitäisi jaksaa kuvata ja naputella jäljelle jääneitä tavaroita Huuto.nettiin.
Olen aina yhtä hämmästynyt siitä, mikä kaikki menee kirppiksellä kaupaksi ja toisaalta taas kenellekkään ei ole kelvannut mm. käyttämättömät merkkifarkut, joissa on vielä laput kiinni ja hinta reilusti alle 10€.

Neferiltä tupsahti ihana tunnustus, tai pikemminkin huomionosoitus. Suloinen kuva ja kaunis ajatus välittävät kovasti hyvää mieltä ruudun tälle puolen. =)


Mitään pakollisia tunnustuksia itsestään ei tarvitse tehdä, eikä tämän jakamista eteenpäinkään ole ohjeistettu millään tavalla, joten vapaalla sanalla mennään.


Olen bloggaillut pari vuotta, vuoden aktiivisemmin. Bloggaaminen on ollut minulle ensisijaisesti keino motivoida itseäni käsin tekemiseen ja omien töideni arkistoimiseen. Ihan kaikki tekemäni ei tänne päädy, kun en jaksa tylsistyttää itseäni ihan jokaisen villasukan tai legginsin postaamisella.
Käsitöiden lisäksi myös valokuvaaminen harrastuksena näkyy täällä haasteiden muodossa.
Viimeaikoina olen törmännyt muiden bloggaajien ajatuksiin bloggaamisesta. 
Miksi tätä tehdään? Miten tätä tehdään? Miten tätä pitäisi tehdä?
Itse olen aika pitkälle sitä mieltä, että antaa kaikkein kukkien kukkia. Kukin tavallaan ja kyllä täältä viidakosta jokainen löytää ne itseään miellyttävät. Ja jokaiselle löytyy ne lukijat, joita just se tyyli viehättää.
Minä miellän bloggaamisen pitkälti amatööritouhuksi, jopa ammattilaset käyttävät bloggaamista yleensä vain oman työnsä/yrityksensä harrastemaisena jatkeena.
Itse olen keskittynyt seuraamaan pääasiassa kädentaitoja vaalivia blogeja ja niiden sisällössä arvostan erityisesti tekemisen ilon välittymistä ja vilpitöntä persoonallisuutta.
Liika laskelmointi ja blogimaailmassa "menestymisen" tavoittelu näkyy äkkiä läpi. Toki huomiota ja lisää lukijoita saa jokainen haluta mutta jos siitä tulee itseisarvo, niin se mielestäni pilaa taitavankin tekijän blogin.


Seuraaville blogeille toivotan huomionosoituksen myötä hyvää syksyä ja toivon, että jatkatte omalla ihanan persoonallisella tavallanne. =)


Muruhutulle
Haltiakummille
Kewalle
Pienelle linnulle
Tiialle

Ihan kaikki muutkin siellä ruudun toisella puolella ansaitsevat halauksen ja kiitoksen mielenkiinnosta. Teille ojennan tämän Irman kammarista saadun ruusukimpun.