Viikko 4: Raitapaita

Raitapaita ehti sopivasti valmistua tämän viikon valmiiksi projektiksi. Aamulla otin pois pingoituksesta ja puin sovitusnuken päälle ja kuvasin.  (Tämä siis sunnuntaiaamuna)

Täytyy sanoa, että vähän hätäsesti tuli kuvattua, kun tässä on kolme parasta otosta, ei kehumista...

No, saa noista nyt kuitenkin käsityksen mistä on kyse...
Lanka on CeweC Delano, jota tarttui mukaani viime syksynä, kun olin Lankamaailmassa ostamassa lisää lankaa unelmaneuleeseen. Yksinkertaisesti ihastuin väriin ja pörröisyyteen ja lanka tuntui myös kivalle käsissä. 
Pienenä miinuksena sanottakoon, että liottaessa langasta lähti aika reippaasti väriä.
Malli on omasta päästä ja seuraus siitä, että olen jo muutamana kesänä kaivannut kevyttä lyhythihaista neuletta ihan perus T-paita mallisena. Alun perin piirsin paitaan V-kauluksen ja tavalliset lyhyet hihat mutta kainaloiden kohdalla iski laiskuus ja päätin muokata mallia niin, että sain jatkaa pyöröillä mahdollisimman pitkään. Lopputuloksena koko paita on hihoja myöten neulottu pyöröillä =)
Luulen, että tykkään tästä mallista enemmän, kuin alkuperäisestä ideasta. Näyttää jotenkin kesäisemmältä.
Erittäin tyytyväinen olen vyötärön muotoiluun. Vyötärö todella istuu noin hyvin kuin kuvissa, eikä sitä ole kurottu nuppineuloilla sileäksi, eikä myöskään paranneltu kuvankäsittelyllä.
(Ei niin, että tuota harrastaisin muulloinkaan, kunhan huomautin...)
Voisin sanoa, että kerrankin harmittaa, etten saanut tuota kuvattua itseni päällä, niin paljon kannatti muutaman tunnin matikkatuokiot kavennuksia laskiessa.

Edit: Kyseistä lankaa meni n. XL-kokoon, tasan 175 g = 3½ kerää, eli lanka on tosi riittoisaa. Itse ostin sitä 8 kerää, joten "jämälankoja" taas kertyi  =D

Viikko 3: Pingoitusalusta

Aikaisemmin ihmettelin, että miten ihmeessä muut saa isot pitsihuivit yms. pingoitettua niin nätisti. No, en ihmettele enään. Pukki toi joululahjaksi Neulonta päiväkirjani kirjan ja sieltä löytyi ohje alustan tekoon.

Ensin kävin ostamassa kaksi kappaletta 70x140 mdf-levyjä.
Toisin kuin alkuperäisessa ohjeessa, pinnoitin levyt kontaktimuovilla, koska mdf on melko herkkää kosteudelle ja en halua ottaa riskiä, että kostutetut neuleet pilaavat levyt.

Sitten nidoin vanukerroksen reunoihin kiinni ja leikkasin ylimääräiset pois.
Mielestäni yksi kerros vanua riitti, vaikka ohjeessa neuvottiin laittamaan kolme.

Päälliseksi valikoitui Ikeasta tätä projektia varten ostettu (eli kangasvarasto ei tästä laihtunut...) punainen keittiöruutukangas. Ohje suositteli ruutua, ruudutusta voi käyttä pingotukseen apuna, että saa kappaleet suoraan.

Kangas on nidottu siististi nurjalle puolelle.

Viimeiseksi yhdistin molemmat laudat toisiinsa pianosaranalla (en sitten tajunnut sitä kuvata) ja toiseen reunaan nidoin valkoiset nauhanpätkät, niin pysyy levyt yhdessä.
Tein kerralla vähän reilumman kokoisen alustan, kun kerran tilaa on sekä säilytystä, että käyttöä varten mutta voihan tämän toteuttaa yksinkertaisena ja pienempänäkin...

Pannaan tähän loppuun vielä kuva vihdoinkin siivotusta ja uudelleen järjestellystä askarteluhyllystä. Kansioista löytyy käsityölehtiä ja kaavoja. Laatikoista löytyy askartelutarvikkeita ja papereita vähän joka lähtöön, sekä pitsit ja nauhat. Hyllyn päältä löytyy vielä kuivakukkaa ja öljyväritarpeet. 
Vasta valmistuneen alustan paikka ei muuten ole tuon hyllyn edessä!!
Lattialla lojuva iki-ihana silkkimatto on Turkin tuliainen parin vuoden takaa. Valitettavasti ei pääse oikeuksiinsa just tässä kuvassa. Matto oli niin kaunis ja vieläpä täydellisen kokoinen, että oli pakko saada huolimatta punaisesta väristä, jota meiltä ei löydy mistään muualta päin kämppää. Maton myötä myös tuo aikaisemmin täysin valkoiseen puettu hylly sai punaista piristykseksi.
Saas nähdä kauan tämä siisteys sailyy... =)

P.S. Hyllyn yläreunassa kurkkivan leppiksen teki tyttöni viime äitienpäivälahjaksi tarhassa, se on ihana!!

Viikko 2: Huopatossut

Toisen viikon projektina oli huopatossut, itselleni.
Vaan toisin kävi, tyttöhän nuo tossut sai...
Lanka on Dropsin Eskimo, joka tarttui mukaani jouluostosten yhteydessä ja malli on omassa päässäni muokkaantunut näkemistäni tossuista, eli tuommoinen ihan perusjuttu. 
Valitsin tuon langan ihan vaan värien perusteella, ne vaan jotenkin huusi päästä tossuiksi  =)
Ensimmäistä kertää elämässäni huovutin neuletta, joten jouduin aika paljon etsimään tietoa siitä, kuinka paljon neuleet yleensä kutistuu. Täytyy sanoa, että sitä tietoa ei paljon ollut tarjolla...
Keskimäärin tulin kuitenkin siihen tulokseen, että noin 30% oli yleisin kutistuma. No, ei pitänyt paikkansa, tossut kutistuivat n. 50%-60%. Onneksi, pikkuisen reilun kokoiset tytölle, niin eivät hukkaan mene.
Tässä on myös se syy, miksi en ole ollut kovin innostunut huovuttamisesta, kun se tuntuu olevan aikamoista salatiedettä, mä haluaisin onnistua kerralla, enkä joutua miettimään planeettojen asentoa tekelettä koneeseen heittäessä.
Kuinkahan paljon tuo huopuminen ja kutistuminen on kiinni langasta ja kuin paljon kiinni koneesta? 
Eikö valmistajilla ole laittaa edes jonkinlaista viitteellistä kutistumisprosenttia noihin villalankoihin, joissa mainitaan erikseen, että sopii erinomaisesti huovuttamiseen??
Saas nähdä koska viitsin yrittää uusia tossuja, tarve olis.

Viikko 1: Prinsessamekko

Olen jo jonkin aikaa miettinyt millä motivoisin itseäni tuhoamaan käsityö-/askarteluvarastojani, kun alkaa tuo säilytystila loppua...
No, viikonloppuna luin tämän bloggauksen ja siitä se idea sitten lähti =)
En tosin aio rajoittaa tekemisiäni vain kangasvaraston tuhoamaiseen, vaan pyrin siihen, että saisin valmiiksi vähintään yhden työn, millä tahansa tekniikalla, per viikko ja käyttäisin niihin pääsääntöisesti jo olemassa olevia tarvikkeita, enkä ostaisi uutta ilman todellista tarvetta (joopa joo...)

No, tässä olisi ekan viikon työ:

Täytyihän pikku prinsessalle saada prinsessamekko, kun prinsessa-aiheisille synttärikutsuille kutsuttiin. 
Nuo rooliasut on jäänyt vähiin  meidän muksulla, yksi syy siihen on sikahintaiset Disney-prinsessamekot, joiden laatu ei missään tapauksessa kohtaa hintaa...
Muutenkin erilaiset prinsessa-ja keijukaismekkoset joita olen myytävänä nähnyt, ovat olleet huonosti tehtyjä, saumat repsottavat eikä mallit oikein istu kenellekkään.
Toinen syy on äidin laiskuus tehdä mitään muuten vaan, jostain syystä aina on ollut tarve, joka pakottaa tekemään ja sitten kiroillaan kiirettä!! No, nyt yritän muutosta ja opettelen tekemään juttuja enemmän huvikseni.

 Viime viikolle valmistui kuitenkin tämä mekkonen, jonka kaikki muut materiaalit löytyivät omasta varastosta, paitsi helman kultainen kangas ja sen alla oleva kultainen tylli, jotka tarttuivat mukaan Eurokankaasta.
Viininpunainen sametti on jämäpaloista, jotka jäi yli vaatekaapin verhoista ja tuo ihana kiinan jakardi (vai miten tuo oikeaoppisesti Suomeksi sanotaan??) on peräisin Tallinnan reissulta parin vuoden takaa. Vanhan kaupungin muurin kupeessa on ihana pikkuinen kangaskauppa, josta löytyy varsin monipuolinen valikoima kankaita, turkiksia ja pitsejä.
Kyseisen kangas oli poistopala, jonka ostin muutamalla kruunulla ja mekon jälkeen jäljelle jäi n. A4 kokoinen pala plus pari riekaletta. Seuraavaksi tarttis vissiin opetella pussukoiden tekoa, että pääsis noista pikkupaloista eroon... =)

Unelmaneule

Ihana, pehmeä, pörröinen, lämmin, romanttinen...

En vaan meinaa usko, että tämä on tehty, itse!!
Malli on Modan numerosta 2/2010.
Jotenkin olen pitänyt pitsineuleita hitaina ja monimutkaisina, eikä yhtään mun kärsivällisyydelle sopivina. Väärässä olin, takkipyörylä ja hihat valmistui reilussa kuukaudessa jo syksyllä mutta sitten tuo reunaa kiertävä pitsi...
20-24 silmukkaa edestakas, metritolkulla, siinä meinas usko ja kärsivällisyys loppua mutta eilen, vihdoin, valmis!
Eihän tuo, kärryille päästyäni, loppujen lopuksi kovin monimutkaistakaan ole, levennyksiä ja kavennuksia ja kartasta seuraamista...
Sanoisin jopa, että pitsiä on mielenkiintoisempaa neuloa, kuin suuria sileitä pintoja, jotenkin sen työn etenemisen tajuaa paremmin kuvioista.

Tämä neule on siitäkin harvinainen, että olen tehnyt sen lähes orjallisesti valmiista mallista, tietysti pienin muutoksin...
Ensinnäkin langan vaihdoin paksumpaan, jota sattui olemaan varastossa, eli Hjertegarnin Play it mohairiin, aivan ihanaa ja mikä väri!! Tuossa ylimmässä salamalla otetussa kuvassa väri on hyvin lähellä oikeeta, kun taas kahdessa ilman salamaa kuvatussa näyttää ilman harmaus tarttuneen väreihin ja saa takin näyttämään likaiselta.
Paksumman langan korreloin tekemällä pari kokoa pienemmän ohjeen mukaan.
Hihat olivatkin sitten oma lukunsa. Pitsikuvio on ohjeesta mutta mitat on laskettu kokonaan uusiksi, jostain syystä ohjeen mukainen mitoitus ei vaan toiminut...

Ohje oli alunperin seitinohuelle neuleelle mutta itse en ihan sellaiselle hötölle lämpene, ainakaan vaatteessa, vaan haluan, että neuleella on "massaa", johon voi kääriytyä pelkäämättä, että se hajoaa. Täytyy myös todeta, että kaulus toimii paksummalla langalla hyvin, sen saa kivan ryhdikkäästi pystyyn ja se tuo pitsireunuksen kauniisti esille.

Nupulle peitto

Vasta nyt sain purettua kamerasta vanhoja kuvia, joiden joukosta löytyi mm. oma panokseni Nupulle peitto keräykseen. Peiton pohja on fleecea ja päällinen froteefleecea, jonka päälle on ommeltu ohut puuvillakangas, aplikoitu koira ja tassut ja leikattu auki niin, että froteefleece tulee esiin.

Alkuperäisenä ideana oli kai tehdä tilkkupeitto mutta, kun tilkkutyöt ei ole mun juttu, ei vaikka haluaisinkin omata kärsivällisyyttä niiden tekemiseen.  
Vaikka pari tassun kuvaa jäikin puuttumaan, niin olen iloinen, että sain edes yhden peiton tehtyä ja toivottavasti näin ilahdutan jotakuta pikkuista perheineen =)

Hulivilihaalari

Tässä talven kynnyksellä tehty vaatekaappi-inventaario osoitti pahan puutteen tarhakelpoisten touhuvaatteiden kohdalla. Miten lapsi voi kasvaa tätä vauhtia??

Koska kaapista ei muka löytynyt yhtään sopivaa kangasta, niin saatiin hyvä syy viettää äiti-tytär -päivä, ensin HopLopissa riehumassa, sitten Eurokankaassa ostoksilla ja vielä ravintolaan herkuttelemaan.

Etukäteen olin valinnut kaavaksi Ottobren haalarikaavan lehdestä 6/2010.

Eurokankaasta oli tarkoitus löytää mukava pehmeä veluuri mutta palalaatikosta löytyikin hauska batiikkivärjätty kollegekangas, joka on paksua ja jossa on ihanan pehmeä nurja puoli.

Tärkeimpänä kuitenkin, neiti sai ihan itse päättää haluavansa just tämän kankaan.

Alkuperäiseen kaavaan tein muutoksena kaksikertaisen vyötärökaitaleen, josta sain nauhakujan ryhdistämään ja antamaan hiukan lisää tyttömäisyyttä haalarille. Tosin kaavan mittoja muutellessa vyötärö lipsahti pari senttiä ylemmäksi, kuin oli tarkotus...
Kaavoja jäljentäessä mietin, että kuinka monella on sama ongelma, kuin meillä, eli lapsen mitat ovat ihan muuta kuin "standardit"?
Yksi syy mun laiskuuteeni tehdä itse lapselle vaatteita, johtunee juuri kaavojen ja neuleohjeiden työläistä uudelleenmitoitusprosesseista (jaik, mikä sanahirviö...).
Ottobresta löytyy onneksi jonkin verran hoikemalle mitoitukselle tehtyjä vaatteita mutta enemmänkin kaipaisin ja varsinkin neuleohjeissa pitäisi lasten kohdalla huomioida paremmin myös leveys, pituuden lisäksi.

Rosetteja

Ehkä se oli kevään ensimmäiset auringon säteet, kun sai muistojen syövereistä tupsahtamaan muiston lapsuudesta ja mummin paistamista roseteista. Ennen kaikkea muiston, siitä kuinka hiippailtiin salaa hakemaan herkkuja, jota ei maltettu odottaa seuraavaan päivään.
Kauppareissulla oli aivan pakko ostaa rosettirauta ja kokeilla niiden tekemistä.
Ei ihan saman näköisiä, kun muistan mummin paistamien olevan mutta ihan kelpo yksilöitä kuitenkin. Päälle reippaalla kädellä tomusokeria ja hyvältä maistuu.
Vappuna taidan paistaa mielummin näitä perinteisten munkkien ja tippaleivän sijasta.

Resepti:

Noin 40 kpl

 1½ dl vehnäjauhoja

1½ dl maitoa

Sekoitetaan hyvin keskenään.

Lisätään:

2 kananmunaa

½ tl suolaa

1 rkl sokeria

Sekoitettan huolellisesti ja viimeisenä lisätään:

2 rkl olutta

joka tekee taikinasta ihanan kuohkean.

Paistetaan pienessä kattilassa öljyssä tai kookosrasvassa. Itse suosin kookosrasvaa, koska pidän sen mausta enemmän, kuin öljyjen ja toisaalta kookosrasvassa on väitetty olevan, jopa jonkin verran terveellisiä ominaisuuksia. 

Muistelen, että kookosrasvassa olisi myös korkeampi syttymislämpötila, kuin öljyssä, joten olisiko myös turvallisempi vaihtoehto...?

Pienellä palalla vaaleaa leipää testataan, että rasva on sopivan kuumaa, eli kun leipä ruskistuu kullanruskeaksi on aika alkaa paistamaan.

Kuumenna rautaa ensin rasvassa hetki ja upota noin 3/4 osaa raudasta taikinaan, niin ettei raudan päälle tule taikinaa. Taikina ikään kuin kiehahtaa rautaan kiinni. Sitten rauta rasvaan ja noin 5-8 sekunnissa rosetti on ruskistunut kullanruskeaksi.

Jos rosetti ei pysy raudassa tarvitset avuksi pientä reikäkauhaa tai metallilastaa, jonka avulla rosetit saadaan nostettua rasvasta. Laita rosetti talouspaperin päälle jäähtymään.

Jäähdytä kunnolla ja sirottele tomusokeria pinnalle.

Rosetit maistuvat hyvin vaikkapa lumiukon rakennusurakan jälkeen =)
Kuvan ukkoa varten jouduin ensin kaivamaan  kuopan metriseen hankeen ja kaivoin noin 20 metrin polun, että metrin mittainen nappula pääsi osallistumaan ukon tekoon hukkumatta hankeen, tällä lumimäärällä taitaa jäädä talven ainoaksi ukoksi.
Tulipa ainakin sulatettua rosettien energiat ennakkoon =)

Kierrätys kunniaan

Muita blogeja selaillessani törmäsin näihin ihaniin sytykeruusuihin, pakkohan niitä oli kokeilla, kun kotona on takka ahkerassa käytössä ja kananmuniakin kuluu sen verran kiitettävästi, että kennoja sellaisenaan on usein käytetty sytykkeenä.

Täältä löytyy blogi, josta ruusujen ohje on peräisin. Itse käytin metallisia grillipihtejä steariiniin dippaamiseen ja dippasin ruusut kokonaan pohjaa myöten.

                                                                                                                                                                  

Vaikka ukkokullan mielestä nuo muistuttavatkin Addams familyn sisustutyyliä, niin minusta ne on hienoja ja parasta on se, että ruusut oikeasti toimivat erinomaisesti myös sytykkeenä.

Ruusujen askartelu on myös sopivaa puuhaa perheen pienimmille, oma nelivuotiaani on oikein innokas repimään kennoja kappaleiksi  =)

Kaiken alku

No niin, monen kuukauden pohdiskelun jälkeen, tässä tää nyt on, oma blogi.
Jahka ulkoiset puitteet saan kuntoon, niin alan paneutumaan siihen, mitä kaikkea tää homma pitääkään sisällään...