Viikot 37&38: Hääjuttuja

Viikonloppuna juhlimme kaverin häitä ja siellä sain napattua kuvat morsiustytöistä ja sulhaspojista, joille olen viimeisen kahden viikon aikana ahertanut vaatetusta. =)

Morsiustytöt saivat neulebolerot, lankana Novitan Softy. Lankaa kului noin puoltoista kerää per bolero.
Malli on omassa päässä suunniteltu, morsiamen toiveita noudattaen.
Lankana Softy oli kauniisti sanottuna haastava, neulos venyi ihan älyttömästi, joten oikean koon tekeminen oli vaikeaa ja ensimmäinen versio olikin melko susi...
Lisähaasteen tekemiselle toi  suht tiukka aikataulu ja se, ettei ollut mahdollisuutta sovitukseen. Onneksi naapurista löytyy melkein saman kokoinen tyttö, niin ensimmäisen version kanssa sain edes vähän viitettä siitä minkä kokoista pitäisi tehdä, kun tämän mallisessa bolerossa ei tyttöjen omista mitoista ollut loppujen lopuksi paljoakaan hyötyä.

Ylijäämälangasta tein neuleruusukkeet koristeeksi.
Malli on todella helppo, tämän kokoinen ruusuke tehdään näin:
*Luo 10 silmukkaa
*Neulo nurja kerros
*Neulo oikea kerros neuloen jokaiseen silmukkaan kaksi oikeaa silmukkaa, ensin etureunasta, sitten takareunasta, eli kierroksen aikana tuplaat silmukkamäärän, vain viimeinen silmukka neulotaan tavallisesti oikein
*Neulo nurja kerros tavallisesti
*Neulo oikea kerros taas lisäten silmukoita tuplasti, paitsi viimeinen silmukka tavallisesti oikein
*Neulo nurja kerros
*Vielä kolmannen kerran oikea kerros lisäten silmukoita tuplasti
*Päättele nurjalla kerroksella, neuloen pääteltävät silmukat nurin, näin saat aikaiseksi koristeellisen pykäreunuksen
*Kieputtele pötkö vaikka sormen ympärille spiraaliksi ja ompele alapuolelta ruusu kasaan
*Ompele taakse koruneula, tai vaikka hakaneula kiinnikkeeksi. Itse ompelin hakaneulan ja käytin taiteltua tylliä hakaneulan taustaksi tukemaan kiinnitystä.

Sulhaspojille ompelin liivit morsiamen toimittamista kankaista. Turkoosi kangas on morsiussatiinia ja musta on ohuempaa joustosatiinia, molemmat Eurokankaasta.

Ankkurinapit ja liivinsolki ovat Tikatasta.

Malliksi valikoitui tyköistuva kauluksellinen juhlaliivi. Liiveissä on täysvuoritus.

Näitäkin liiveja jouduin ompelemaan pelkkien mittojen varassa ja ensimmäisestä sovituksesta (kolme päivää ennen häitä...) sain viestin, että pikkuisen tiukat tuli ja ketutus oli melkoinen. Onneksi kuitenkin liivit olivat aivan täsmälleen oikean kokoiset, vain pienempi olisi saanut olla hiha-aukoistaan hieman väljempi. 

Täysvuoritin liivin, että saisin päältä tikkaamattoman, minusta se luo arvokkaaman ilmeen.

Näiden liivien taitteiden silittämiseen menikin vissiin enemmän aikaa, kuin itse ompelemiseen. ;D

Kauluksen rakenne oli minulle uusi tuttavuus. Liivit olivat itsessään helpot ja nopeat ommella mutta tuon kauluksen rakenteen tajuamiseen meni tovi...

Lopuksi vielä hääkortti, jonka olen tavoilleni uskollisena, askarrellut myöhään edellisenä iltana, eihän kaikkea vaan voi muistaa, eihän...? ;)

Viikko 36: Tautia ja tunnustuksia

Skippaan edellisen viikon tehtäväni ihan suosiolla, olen ollut yli viikon enempi vähempi tautinen ja mieli maassa. Kaikki jaksetut hetket olen uhrannut kirppistavaroiden hinnoittelulle ja niiden kirppispöytään raahaamiselle. Seuraavaksi pitäisi jaksaa kuvata ja naputella jäljelle jääneitä tavaroita Huuto.nettiin.
Olen aina yhtä hämmästynyt siitä, mikä kaikki menee kirppiksellä kaupaksi ja toisaalta taas kenellekkään ei ole kelvannut mm. käyttämättömät merkkifarkut, joissa on vielä laput kiinni ja hinta reilusti alle 10€.

Neferiltä tupsahti ihana tunnustus, tai pikemminkin huomionosoitus. Suloinen kuva ja kaunis ajatus välittävät kovasti hyvää mieltä ruudun tälle puolen. =)


Mitään pakollisia tunnustuksia itsestään ei tarvitse tehdä, eikä tämän jakamista eteenpäinkään ole ohjeistettu millään tavalla, joten vapaalla sanalla mennään.


Olen bloggaillut pari vuotta, vuoden aktiivisemmin. Bloggaaminen on ollut minulle ensisijaisesti keino motivoida itseäni käsin tekemiseen ja omien töideni arkistoimiseen. Ihan kaikki tekemäni ei tänne päädy, kun en jaksa tylsistyttää itseäni ihan jokaisen villasukan tai legginsin postaamisella.
Käsitöiden lisäksi myös valokuvaaminen harrastuksena näkyy täällä haasteiden muodossa.
Viimeaikoina olen törmännyt muiden bloggaajien ajatuksiin bloggaamisesta. 
Miksi tätä tehdään? Miten tätä tehdään? Miten tätä pitäisi tehdä?
Itse olen aika pitkälle sitä mieltä, että antaa kaikkein kukkien kukkia. Kukin tavallaan ja kyllä täältä viidakosta jokainen löytää ne itseään miellyttävät. Ja jokaiselle löytyy ne lukijat, joita just se tyyli viehättää.
Minä miellän bloggaamisen pitkälti amatööritouhuksi, jopa ammattilaset käyttävät bloggaamista yleensä vain oman työnsä/yrityksensä harrastemaisena jatkeena.
Itse olen keskittynyt seuraamaan pääasiassa kädentaitoja vaalivia blogeja ja niiden sisällössä arvostan erityisesti tekemisen ilon välittymistä ja vilpitöntä persoonallisuutta.
Liika laskelmointi ja blogimaailmassa "menestymisen" tavoittelu näkyy äkkiä läpi. Toki huomiota ja lisää lukijoita saa jokainen haluta mutta jos siitä tulee itseisarvo, niin se mielestäni pilaa taitavankin tekijän blogin.


Seuraaville blogeille toivotan huomionosoituksen myötä hyvää syksyä ja toivon, että jatkatte omalla ihanan persoonallisella tavallanne. =)


Muruhutulle
Haltiakummille
Kewalle
Pienelle linnulle
Tiialle

Ihan kaikki muutkin siellä ruudun toisella puolella ansaitsevat halauksen ja kiitoksen mielenkiinnosta. Teille ojennan tämän Irman kammarista saadun ruusukimpun.

Viikko 34: Ruutumekko

Viime viikolla ompelin vaihteeksi itselleni jotain. =)

Kaava on Ottobren 5/-11 lehdestä Bubble Pocket -mekko.
Kangas on Huuto.netin kautta hankitusta kangaspaketista. Kangas on selkeästi vanhempaa laatua ja kankaan nurkasta löytyi leima, jonka perusteella päättelin sen olevan ruotsalaista perua. Väriin ihastuin sillä sekunnilla, kun sen näin.
Kerrankin olin melko uskollinen alkuperäiselle kaavalle, ainoa muutos oli pituuden lisääminen.

Takana vetskari, joka on joskus purettu jostain ja kierrätin sen nyt tähän mekkoon.
Takaata näkee sen miinuksen mistä en tykännyt kankaassa. Vanha kangas veti toisesta reunasta pikkuisen vinoon ja koska kangasta ei ollut ihan hirveästi ylimääräistä, niin jouduin leikkaamaan palaset, niin ettei ruudut kohdistu, pikku vikoja... =)

Tässä vielä lähikuva taskusta, noista taskuista tykkään tosi paljon, niiden takia tämän mekon tein.
Huomasin, että näissä kuvissa sovitusnuken päällä tuo helma ei oikein pääse oikeuksiinsa mutta päällä se on oikein kiva.

Viikko 33: Hapsutekele

Tämä tekele tulee nyt viikon myöhässä, kun en yksinkertaisesti ole jaksanut ottaa kameraa käteen ja kuvata. Enpä ole jaksanut tehdä paljon muutakaan, laiskottaa...

Lankana on TeeTeen Cacao lenkkialpakkaa ja Novitan Nallea.
Projekti alkoi vappuna, kun automatkan aikan kerin vyyhteä keräksi. Kotimatkalla laskin ja loin silmukat. Alpakkaosioon ei kovin kauan mennyt mutta ongelmaksi tuli se, että tuubi oli liian löysä, kun tarkoitus oli alunperin tehdä sellainen tuubikauluri/olkainjuttu...
No päätin neuloa resorin yläreunaan, jonka kertaalleen purin ja neuloin kumilanka mukana uudelleen. Tämä tilanne oli joskus juhannuksen tienoilla.
Resorin jälkeen totesin, että alareuna kaipaa selkeästi jotain. Etsin erilaisia pitsineulemalleja, yhden suunnittelin jopa itse, mikään ei vaan tuntunut kelpaavan ja purkuun meni pitsit niin moneen kertaan, etten pysynyt edes laskuissa.
Pariksi viikoksi jätin tekeleen oman onnensa nojaan, kun en jaksanut, enään.
Kuun alussa löysin jälleen yhden pitsimallin, oliskohan ollu Modasta...?
Sen tein valmiiksi asti ja jopa päättelin. En ehtinyt edes lankaa katkaista todetessani, etten tykkää tästäkään, purkuun!!

Purkaessani pitsiä sain kuningasidean hapsureunasta ja sen toteutinkin samantien.
Ihan ookoo, mutta plääh. Olkoon.
Luulen, että tämä menee kaappiin muhimaan hetkeksi ja kaivan sen joskus talvella uudelleen esiin, ehkä silloin olen unohtanut kaiken tekemisen tuskan ja näen tämän uusin silmin. Ehkä.

Viikko 32: Turkistakki

Projekti takki.
Alunperin helposta jutusta paisuikin pitkä ja verinen projekti.

Kaavana on käytetty Ottobre 6/-09 -lehden Fancy dance tekoturkista, pienin muutoksin (tietysti). 
Alunperin takki oli tarkoitus tehdä vanhasta pesussa huopuneesta ihanan värikkäästä villaviltistä. 
Leikkasin kaavat ja aloin sommittelemaan viltille ja kappas vaan, yhtä hihaa vaille liian vähän vilttiä.
Pientä mietintää ja muistin tuon ihanan Kangastukusta ostetun ohkasen vakosametin (finecordia vissiin...), jo ostaessa olin päättänyt tehdä tuosta takin, en vain tiennyt kummalle, itselle vai tytölle.
Koska kangas oli niin ohutta ajattelin , että alkuperäistä kaavaa noudattaen teenpä turkisvuoren. Kaivoin varastoa ja löysin kuin löysinkin vaaleaa pehmeän harmaata tekoturkista, joka sopi täydellisesti samettiin. Ja kuten kuvasta voi päätellä kaikki ei ihan mennyt nappiin, taaskaan.
Ehdin jo leikata pari palaa, ennenkuin tajusin tarkistaa minkä kokoisissa palasissa turkis on?!
Ylläri, molemmat hihat olisivat jääneet ilman turkista ja takakappaleen kanssa olisi ollut niin ja näin olisinko saanut sitä edes kahdesta palasta rakennettua.

Tarjoutui siis hyvä syy piipahtaa Porvoossa.

Eurokankaassa yritin löytää turkiksia mutta mistään ei sattunut silmään, myyjältä kysyin sitten sattuisko jostain nurkasta löytymään.

Ei löytynyt nurkasta mutta pienen penkomisen jälkeen varastosta, purkamattomasta kontista löytyi. 

Tähän voinkin lausua isot kiitokset ja ylistykset Porvoon Eurokankaan myyjille, jotka ystävällisesti päästivät mut varastoon penkomaan turkiskasaa ja kun sieltä todella löytyi täydellinen turkis, niin kaivoivat sen esiin ja metsästivät sille hinnan jostain, KIITOS!!

Vihdoin sain takin ommeltua. 
Sitten olikin vuorossa käsin ommeltava osuus, hihan ja helman käänteet.
Inhoan käsin ompelua ja tämän jälkeen vielä enemmän. Turkiksen ja sen pinnalla olevan säämiskän ja sametin läpi ompelu käsin oli tuskaista ja hidasta. 
Ja veristä! Molemmissa käsissä peukalot, etusormet ja keskisormet saivat niin monta pistoa, että pari päivää olen välttänyt, jopa koneella kirjoittamista, kun sormet ovat arat.
Viimeistelyksi löysin varastosta kaksi patinoitunnutta kuparinepparia, jotka sopivat täydellisesti takkiin.

Viikko 31: Liivimekko

Pari viikkoa olen kaivellut kaappeja ja varastoja kirppistä varten. Kaiken turhan seasta löysin kaksi vanhaa villavilttiä, jotka herätti kierrätysinspiksiä. Pesukoneen kautta leikepöydälle ja ensimmäinen viltti muuttui liivihameeksi. 
Taatusti lämmin tarhamekko talveksi.

Kaava on Ottobre 3/-11 lehden liivimekosta muunneltu, vain kolme kappaletta ommeltu yhteen ja eteen vetskari.

Olkapäälle ompelin valenapit.

Etuosaan huovutin köynnöksen, johon pistelin valkoisia "lumimarjoja" ja kun kokonaisuus tuntui vähän vajaalta, niin ompelin vielä helmiäisvalkoisia, litteitä helmiä köynnökseen. 

Tämä taisi olla ensimmäinen hahtuvahuovutus minkä tein. Oli sen verran koukuttavaa, että pää on jo täynnä uusia ideoita, saas nähdä mitkä niistä saan valmiiksi asti.
Ainakin toinen, iloisemman värinen viltti odottelee kaavojen löytymistä... =) 

Edit: Lisään vielä paremman kuvan etupuolen kuviosta, kun neidin kanssa kuvatessa en oikein onnistunut saamaan köynnöstä kunnolla näkyviin. 

Vieläkin köynnös jotenkin häviää kuvatessa, luonnossa se erottuu paremmin.

Viikko 30: Vanha työ

Viime viikko meni hoivatessa sairasta lasta ja häätämällä omia pöpöjä pois, joten mitään en ehtinyt saada valmiiksi.
Tässä välissä on siis hyvä esitellä yksi viime syksynä tehty ja saman tien unohdettu ompelus.

Se oli joku, suurinpirtein vuoden takainen Moda -lehti, josta bongasin tämän hyvän idean: Ajoviitta!.
Ajattelin, että just näille alkusyksyn keleille oikein hyvä takkia kevyempi vaihtoehto ja näytti kuvassa mallin päällä NIIN hyvälle.
Totuus onkin sitten toinen...
Oma ruumiinrakenne ei ole ihan sama, kuin Modan mallilla ja kuppikokoakin on sen verran, että viitta muistuttaa ikävän paljon telttaa... =/

Kankaana on ihanan tuntuinen, ohut, hyvälaatuinen villakangas Kangastukusta, tilattu vuosia sitten ja iso pala löytyy vieläkin varastosta odottaamassa kohtaloaan.
Kauluksen ja taskunsuiden neulokset ovat Fritidsgarnin Sandnesgarnia, 100% villaa.

Mä täällä tuijottelen ikkunasta ankeeta, harmaata vesisadetta ja yritän jotenkin motivoida itseäni nousemaan sohvalta ja tekemään jotain.
Vaikka periaatteessa tykkään syksystä ja on kiva, että vuodenajat vaihtelee, niin auringonvalon puutteen huomaan todella selvästi omassa jaksamisessa.
Kaikki kesän ahkeruus on säilötty tiukasti purkkeihin ja nyt vaan tekee mieli lötkötellä sohvalla ja odotella talven tuloa.

Viikko 29: Koru

Ninni, Projekti -20kg  -blogista taannoin kierrätti joutilaita korulukkoja ja muutakin korumateriaalia minulle. Alkuviikosta sain Helsinginreissulla vihdoin hommattua muutamat puuttuvat osat ja pääsin kokeilemaan pitkään päässäni muhinutta ideaa.

Pikalukollinen irroitettava riipus.

Helmikoru ranteeseen. 
Ideana on, että toinen lenkeistä on vähän toista pidempi ja laskeutuu kivasti kämmenselälle. Kukka helmien välillä sitoo ne yhteen, ettei roikkuisi liikaa.
Kunnollista sovituskuvaa en saanut otettua, kun korut ovat menossa lahjaksi, joten varmuuden vuoksi tein rannekorusta pikkuisen isomman, kuin mikä olisi omaan ranteeseen sopinut. Näin tarvittaessa voin helposti lyhentää korua, pidentäminen olisin ollut huomattavasti mutkikkaaampi juttu.

Kaulakorua voi käyttää yksinkertaisesti, vaikka näin...

...tai näin.

Juju kuitenkin piilee siinä, että kaikki osat voi halutessaan yhdistää esimerkiksi näin:

Helmet ovat mustia lasihelmiä ja halusin tässä koeversiossa pitää korun ulkonäön suht simppelinä.
Seuraavaksi olisi tilauksessa itselleni sama, haluaisin vain löytää valkoiset lasi-/kivihelmet, tällä reissulla ei sellaisia löytynyt.

Viikko 28: Syksyistä tarhavaatetta

Oma lötköpaitani ja lökäpöksyni saivat seuraa, kun kankaan lopuista ompelin tytölle oman asun. Paidan ompelin kyllä jo viime viikolla...

 

Paitakangasta ei ollut ihan tarpeeksi pitkiin hihoihin, joten säädin tuollaiset valkoiset feikkihihat jatkeiksi. Kaavana Ottobre 6/-09 Night Owl, koko 122, leveydestä jätin saumavarat pois. Vähän väljä tuo vielä on mutta luulisi mahtuvan kevääseen asti.
Kuvassa tuo kaulus näyttää roikkuvan oudosti, oikeasti se onnistui aika hyvin.

Ensimmäistä kertaa uskaltauduin ompelemaan raglanit taso-ompeleella päällekkäin, ensimmäinen sauma ei ihan mennyt putkeen mutta loput kolme kestää jo katseita. Onneksi silittämällä saa yllättävän paljon anteeksi... =D 

Housut on tehty samalla Ottobren Neat Beat-kaavalla, kuin nämä housut. 
Nämä housut on tehty nilkasta vyötäröön ilman tereitä ja saumoja ja ohjeesta poiketen nilkkaan on ommeltu kuminauha pussittamaan lahkeet.

Tässä ihaillaan tänä kesänä jo kolmatta "vauvaa" mun Lanzarotelta, reilu kolme vuotta sitten, tuodussa aloe verassa, Lanzaloessa.
Tätä menoa voin alkaa uuttamaan omaa aloe veraa lähivuosina. =D
 

Viikko 27: Lökäpöksyt

Ties kuinka kauan ympäri työhuonetta seikkailleet kankaat sain vihdoin leikattua ja ommeltua. Pitkään on ollut tilauksessa uusi oloasu itselleni, sellainen jossa on mukava olla kotosalla.

Valitan ihan kelvottoman kamalaa kuvaa mutta en vaan saanut järkevästi kuvattua näitä päällänikään, kun ainoa kokovartalopeili on eteisessä, eikä siellä ole kunnolla tilaa kuvata peilin kautta.
Näiden kaava oli taisi olla Moda 2/-11 lehden lopussa pienoiskaavana 1:5, joka piti itse suurentaa. Sen lisäksi jouduin vielä suurentamaan kokoa, kun pienoiskaava oli vain yhdelle ohjeessa mainitsemattomalle koolle, joka ei olisi mun päälle mahtunut. =)
Kangas on Eurokankaan joustofroteeta palalaarista, ostettu jo pari vuotta sitten. Alunperin tykkäsin tuosta oudosta oranssinruskeasta väristä mutta noiden resoreiden takia yritin joustiksen värjäystä tummanruskeaksi, epäonnistuin surkeasti. Huolimatta siitä, että kankaassa on suurin osa puuvillaa, niin väriä ei tarttunut juuri ollenkaan.
Resorit on ostettu myös melkin kaksi vuotta sitten Eurokankaasta. Resori on jotain keinokuituista kiiltelevää moniväristä neulosta, josta olin alunperin ajatellut jotain ihan muuta mutta totesin, että parhaiten tuo taitaa palvella  pieninä määrinä esim. resoreissa.
Kuva muuten valehtelee resorin värin oudosti, oikeasti se on pohjaväriltään tummanruskeaa, jossa on erivärisiä raitoja.
Pariksi oli tarkoitus tehdä myös pusero mutta joustista jäi liian vähän, enkä jaksa mitään palapeliä rakennella, joten loput joustikset taitavat jalostua tytön pöksyiksi.