Pitsimekko

Viime viikolla kaivoin varastostani useaan otteeseen kankaita esiin, että nyt mä teen tästä jotain!
Ja ei, takas hyllyyn ja seuraava kangas, ja seuraava, ja seuraava...

Loppujen lopuksi työn alle valikoitui tämä, muutama vuosi sitten Huuto.netistä ostetun kangaspaketin mukana tullut ruutukangas. Veikkaisin ihan mututuntumalla, että kyseessä on melko iäkäs kangas. 
Tykkäsin tästä kankaasta heti ja olenkin odottanut sitä täydellistä ajatusta mitä tästä tekisin , tosin olin kyllä kuvitellut tekeväni siitä jotain itselleni...
No, tyttö siitä nyt kuitenkin sai mekon. Osasyy siihen miksi juuri tämä kangas, ovat nuo hiljattain Porvoon Nappi-aitasta mukaan tarttuneet pitsit, jotka sopivat täydellisesti kankaan väreihin.
Seuraava vaihe olikin päättää malli. 
Viikonloppuna löysin Ottobren 3/-10 lehdestä Chopin-mekon kaavan ja niitä sitten jäljentelin ja mittailin ja menetin hermoni ja mittailin uudelleen...
Maanantaina hylkäsin kaavat ja aloin etsimään toista mekkomallia, loppujen lopuksi päätin kuitenkin antaa Chopinille mahdollisuuden, tarkalleen ottaen mekkoon on käytetty Chopinin vuorikaava.

Mallihan on itsessään todella yksinkertainen, perus kellohelmainen mekko. Sitäkin kauemmin olen miettinyt, pohtinut ja sovitellut yksityiskohtia. Se on ihme, että mekosta tuli valmista, kun en meinannut osata päättää miten pitsit sijoittelen ja käytänkö vaan toista väriä ja kumpaa väriä sitten käyttäisin...

Niitä pohtiessäni sain idean: Jos vaikka tekisin kanttinauhaa itse, ekaa kertaa ikinä.

Noinkin pieni yksityiskohta, kuin hihansuut, ovat omasta mielestäni todella hyvin onnistuneet ja taatusti tulee leikattua kanttinauhaa itse jatkossakin.

Nukutun yön jälkeen päädyin ompelemaan pitsit päällekkäin, hieman erillainen lopputulos mutta toimii...
Kauluksen jälkeen punaista pitsiä jäi jäljelle noin 2cm ja ruskeeta noin 30cm. Punaselle sanoin heiheit ja ruskean rypytin renkaaksi ja ompelin siihen napin. Tätäkin pientä koristetta sovittelin toista tuntia pitkin mekkoa, ennen kuin päätin ommella tuohon helmaan.

Lopputulokseen olen hyvin tyytyväinen. Kaikista pitseistä juuri tuo nyplätty puuvilla- ja pellavapitsi on mulle eniten mieleen.
Linkitän tämän vielä MaMa-haasteeksi, kun kerrankin materiaali, pitsi, osui kohdalle.

Viikko 7: Kevättä raidoissa

Hmmm... Pikkuisen on tullut lipsuttua alkuperäisestä tavoitteesta tuhota olemassa olevaa kangasvarastoa ja olla ostamatta uusia kankaita, tässä setissa kun kaikki on tämän vuoden puolella ostettua. Toisaalta melkein voisi perustella, että tarpeeseen on kuitenkin hankittu, koska tytöltä loppuu kohta sopivat vaatteet...

Minähän tykkään väreistä, tyttö viihtyy hyvin värikkäissä vaatteissa, tässä asussa tuntui kuitenkin alkuun olevan vähän liikakin väriä mutta päivän kun noita katteli, niin kyllä noihin väreihin tottuu.
Housujen oli aluksi tarkoitus olla kokonaan pinkit mutta kangas jäikin vajaaksi muutaman sentin, joten oli pakko ottaa käyttöön blään B. Onneksi löytyi juuri Metsolalta tilattua keltaista velouria, niillä sitten korvattiin etureisipalat. Takaa pöksyt ovat kokonaan pinkit, paitsi tuo polven ympärillä oleva raita, joka kiertää kokonaan lahkeen ympäri. Vyötäröllä on edessä tuollainen sileä kaarroke ja takana on kuminauhajoustokaitale.
Pinkki velour ja raitatrikoo ovat Eurokankaasta ja paidan pinkit resorit Metsolalta.

Tämän viikon ompelukset on tehty edelleen jatkuvan flunssan kourissa ja lisämausteena on ollut koko viikon jatkunut ketutus, millon minkäkin syyn takia. Housujen ja paidan kanssa tuli tehtyä niin monta typerää virhettä, ettei mitään rajaa ja valmistuttuaan eka fiilis oli hävittää nämä, ettei tarttis ikinä nähdä niitä uudelleen. Onneksi mieli on muuttunut ja pikkuvirheet, niin kuin kauluksen rypytysten kohdistus, ei enään ihan niin paljoa ärsytä.
Noi ihanat napit on muuten Shellz-nappeja, ostettu joskus Porvoon Nappi aitasta, saas nähdä kauan kestävät ehjinä...

Housut on tehty Ottobren 6/-09 Neat Beat housukaavalla, polven kohdalla oleva leikkaus on oma lisäys. Paita on Ottobren 1/-11 Ice Cream paitakaava. Molemmissa on muokattu mitoitus, leveys 104cm ja pituus 116cm, istuvuus on varsin onnistunut. 
Itse olen sitä mieltä, että lapsikin on oikeutettu hyvin istuviin vaatteisiin, varsinkin sen jälkeen, kun tyttö on viettänyt suuren osan tähän astisesta elämästään vaatteissa, jotka ovat olleet joko liian löysiä telttoja, raajoista liian lyhyitä tai muuten vaan omituisen mallisia, joten vaikka kaavojen piirtäminen tuntuu ajoittan tuskaiselta mittailulta, niin onnistunut lopputulos on sen arvoista =)

Viikko 6: Pertsimekko

Viikonloppu meni "marttailessa", eli pari kaveria ja käsitöitä yhdistettynä hyvään ruokaan ja pariin pulloon punaviiniä...

Tämä kasa, plus pari kuvasta puuttuvaa kangasta, odotteli perjantaita ja harvinaista herkkua: vuorokausi ilman perhettä!!
Kankaat ovat peräisin Eurokankaasta, Kangastukusta ja Metsolalta. Yksi on tuliainen Kroatiasta.

 Ensin valikoitui kaavaksi Ottobren 1/-11 lehdestä Tangerine pusero, jonka jatkoin mekkomittaiseksi ja lisäsin helmaan röyhelön, koska se on tytön ehdoton suosikkijuttu mekoissa.
Tiesin heti, että haluan käyttää tuon vihreän kukikkaan trikoon, sen olen tuonut Kroatiasta.
Pikkuisen  enemmän jouduin pohtimaan tuota toista kangasta. Kolme viisasta päätä yhdessä päätti, että raidallinen on hyvä.

Onhan se, tyttökin tykkäs kovasti vaikka poseerausintoa ei meinannut löytyä edes lahjomalla.
Raidallinen tuubitrikoo on Eurokankaasta.

Tässä kuvassa noi värit on parhaimmillaan ja hei, aplikaatio!!
Valmiina mekko jotenkin kaipas vielä jotain ja ajattelin kokeilla aplikoida perhosen, kun niitä löytyy kankaastakin. perhosen osat on silitetty liimakalvon avulla paikoilleen ja ommeltu suoralla kahteen kertaan reunoista. Minun mielestäni parempi vaihtoehto just tähän kuvaan, kuin tiheä siksakki (onkohan sillekkin joku hienompi nimi??).
Hyvä tuli ja erityisen tyytyväinen olen kokoon, sopiva nyt ja sopivasti väljyyttä kasvunvaraksi.

Viikko 5: Tunikamekko

Suuri Käsityö-lehden numerosta 1/-11 tein tunikan, joka oli vieläpä helppokaavaohjeena.
No, jälleen kerran sain todeta, että kyseisen lehden kaavojen mitoitus on väärä... Olen mitannut itseni lehden ohjeiden mukaan ja valinnut sen mukaisen kaavakoon ja aina on tullut liian iso, tällä kertaa muistin valita suoraan pienemmän koon ja silti, liian iso!
Mielummin tietysti näin päin, on helpompi korjata. Tässä trikootunikassa pienentäminen olikin pikkuisen mutkikkaampaa, kun samalla piti vaatetta muotoilla uudestaan, kun alkuperäinen istuvuuskin oli vähän niin ja näin =/

Kangas on muistaakseeni viime kesänä Eurokankaan palalaarista mukaan tarttunutta melko ohutta trikoota. Tykkäsin tuosta väristä ja kuviosta.
Eteen jouduin tekemään rintojen alle lisäyksenä muotolaskokset ja taakse vyötärölle laskokset, joista ylös selän puolelle nousevat tikkasin kiinni. Nyt istuu ihan hyvin.
Edessä on tuommoiset "vyökaistaleet", joiden lyhentäminen siististi tuotti vähän päänvaivaa. Päädyin ompelemaan alemman lyhyemmäksi ja päällimmäisen vedin napin kanssa sivuun.

Sovitusnukella on kuvausrekvisiittana poolopaita tunikan alla ja huomatkaa erityisesti tuo kaulakoru, ostin sen viime kesänä Barcelonasta ja tykkään kovasti  =)
Tunikan nappi on Tikatasta.

Viikko 4: Raitapaita

Raitapaita ehti sopivasti valmistua tämän viikon valmiiksi projektiksi. Aamulla otin pois pingoituksesta ja puin sovitusnuken päälle ja kuvasin.  (Tämä siis sunnuntaiaamuna)

Täytyy sanoa, että vähän hätäsesti tuli kuvattua, kun tässä on kolme parasta otosta, ei kehumista...

No, saa noista nyt kuitenkin käsityksen mistä on kyse...
Lanka on CeweC Delano, jota tarttui mukaani viime syksynä, kun olin Lankamaailmassa ostamassa lisää lankaa unelmaneuleeseen. Yksinkertaisesti ihastuin väriin ja pörröisyyteen ja lanka tuntui myös kivalle käsissä. 
Pienenä miinuksena sanottakoon, että liottaessa langasta lähti aika reippaasti väriä.
Malli on omasta päästä ja seuraus siitä, että olen jo muutamana kesänä kaivannut kevyttä lyhythihaista neuletta ihan perus T-paita mallisena. Alun perin piirsin paitaan V-kauluksen ja tavalliset lyhyet hihat mutta kainaloiden kohdalla iski laiskuus ja päätin muokata mallia niin, että sain jatkaa pyöröillä mahdollisimman pitkään. Lopputuloksena koko paita on hihoja myöten neulottu pyöröillä =)
Luulen, että tykkään tästä mallista enemmän, kuin alkuperäisestä ideasta. Näyttää jotenkin kesäisemmältä.
Erittäin tyytyväinen olen vyötärön muotoiluun. Vyötärö todella istuu noin hyvin kuin kuvissa, eikä sitä ole kurottu nuppineuloilla sileäksi, eikä myöskään paranneltu kuvankäsittelyllä.
(Ei niin, että tuota harrastaisin muulloinkaan, kunhan huomautin...)
Voisin sanoa, että kerrankin harmittaa, etten saanut tuota kuvattua itseni päällä, niin paljon kannatti muutaman tunnin matikkatuokiot kavennuksia laskiessa.

Edit: Kyseistä lankaa meni n. XL-kokoon, tasan 175 g = 3½ kerää, eli lanka on tosi riittoisaa. Itse ostin sitä 8 kerää, joten "jämälankoja" taas kertyi  =D

Viikko 3: Pingoitusalusta

Aikaisemmin ihmettelin, että miten ihmeessä muut saa isot pitsihuivit yms. pingoitettua niin nätisti. No, en ihmettele enään. Pukki toi joululahjaksi Neulonta päiväkirjani kirjan ja sieltä löytyi ohje alustan tekoon.

Ensin kävin ostamassa kaksi kappaletta 70x140 mdf-levyjä.
Toisin kuin alkuperäisessa ohjeessa, pinnoitin levyt kontaktimuovilla, koska mdf on melko herkkää kosteudelle ja en halua ottaa riskiä, että kostutetut neuleet pilaavat levyt.

Sitten nidoin vanukerroksen reunoihin kiinni ja leikkasin ylimääräiset pois.
Mielestäni yksi kerros vanua riitti, vaikka ohjeessa neuvottiin laittamaan kolme.

Päälliseksi valikoitui Ikeasta tätä projektia varten ostettu (eli kangasvarasto ei tästä laihtunut...) punainen keittiöruutukangas. Ohje suositteli ruutua, ruudutusta voi käyttä pingotukseen apuna, että saa kappaleet suoraan.

Kangas on nidottu siististi nurjalle puolelle.

Viimeiseksi yhdistin molemmat laudat toisiinsa pianosaranalla (en sitten tajunnut sitä kuvata) ja toiseen reunaan nidoin valkoiset nauhanpätkät, niin pysyy levyt yhdessä.
Tein kerralla vähän reilumman kokoisen alustan, kun kerran tilaa on sekä säilytystä, että käyttöä varten mutta voihan tämän toteuttaa yksinkertaisena ja pienempänäkin...

Pannaan tähän loppuun vielä kuva vihdoinkin siivotusta ja uudelleen järjestellystä askarteluhyllystä. Kansioista löytyy käsityölehtiä ja kaavoja. Laatikoista löytyy askartelutarvikkeita ja papereita vähän joka lähtöön, sekä pitsit ja nauhat. Hyllyn päältä löytyy vielä kuivakukkaa ja öljyväritarpeet. 
Vasta valmistuneen alustan paikka ei muuten ole tuon hyllyn edessä!!
Lattialla lojuva iki-ihana silkkimatto on Turkin tuliainen parin vuoden takaa. Valitettavasti ei pääse oikeuksiinsa just tässä kuvassa. Matto oli niin kaunis ja vieläpä täydellisen kokoinen, että oli pakko saada huolimatta punaisesta väristä, jota meiltä ei löydy mistään muualta päin kämppää. Maton myötä myös tuo aikaisemmin täysin valkoiseen puettu hylly sai punaista piristykseksi.
Saas nähdä kauan tämä siisteys sailyy... =)

P.S. Hyllyn yläreunassa kurkkivan leppiksen teki tyttöni viime äitienpäivälahjaksi tarhassa, se on ihana!!

Viikko 2: Huopatossut

Toisen viikon projektina oli huopatossut, itselleni.
Vaan toisin kävi, tyttöhän nuo tossut sai...
Lanka on Dropsin Eskimo, joka tarttui mukaani jouluostosten yhteydessä ja malli on omassa päässäni muokkaantunut näkemistäni tossuista, eli tuommoinen ihan perusjuttu. 
Valitsin tuon langan ihan vaan värien perusteella, ne vaan jotenkin huusi päästä tossuiksi  =)
Ensimmäistä kertää elämässäni huovutin neuletta, joten jouduin aika paljon etsimään tietoa siitä, kuinka paljon neuleet yleensä kutistuu. Täytyy sanoa, että sitä tietoa ei paljon ollut tarjolla...
Keskimäärin tulin kuitenkin siihen tulokseen, että noin 30% oli yleisin kutistuma. No, ei pitänyt paikkansa, tossut kutistuivat n. 50%-60%. Onneksi, pikkuisen reilun kokoiset tytölle, niin eivät hukkaan mene.
Tässä on myös se syy, miksi en ole ollut kovin innostunut huovuttamisesta, kun se tuntuu olevan aikamoista salatiedettä, mä haluaisin onnistua kerralla, enkä joutua miettimään planeettojen asentoa tekelettä koneeseen heittäessä.
Kuinkahan paljon tuo huopuminen ja kutistuminen on kiinni langasta ja kuin paljon kiinni koneesta? 
Eikö valmistajilla ole laittaa edes jonkinlaista viitteellistä kutistumisprosenttia noihin villalankoihin, joissa mainitaan erikseen, että sopii erinomaisesti huovuttamiseen??
Saas nähdä koska viitsin yrittää uusia tossuja, tarve olis.

Viikko 1: Prinsessamekko

Olen jo jonkin aikaa miettinyt millä motivoisin itseäni tuhoamaan käsityö-/askarteluvarastojani, kun alkaa tuo säilytystila loppua...
No, viikonloppuna luin tämän bloggauksen ja siitä se idea sitten lähti =)
En tosin aio rajoittaa tekemisiäni vain kangasvaraston tuhoamaiseen, vaan pyrin siihen, että saisin valmiiksi vähintään yhden työn, millä tahansa tekniikalla, per viikko ja käyttäisin niihin pääsääntöisesti jo olemassa olevia tarvikkeita, enkä ostaisi uutta ilman todellista tarvetta (joopa joo...)

No, tässä olisi ekan viikon työ:

Täytyihän pikku prinsessalle saada prinsessamekko, kun prinsessa-aiheisille synttärikutsuille kutsuttiin. 
Nuo rooliasut on jäänyt vähiin  meidän muksulla, yksi syy siihen on sikahintaiset Disney-prinsessamekot, joiden laatu ei missään tapauksessa kohtaa hintaa...
Muutenkin erilaiset prinsessa-ja keijukaismekkoset joita olen myytävänä nähnyt, ovat olleet huonosti tehtyjä, saumat repsottavat eikä mallit oikein istu kenellekkään.
Toinen syy on äidin laiskuus tehdä mitään muuten vaan, jostain syystä aina on ollut tarve, joka pakottaa tekemään ja sitten kiroillaan kiirettä!! No, nyt yritän muutosta ja opettelen tekemään juttuja enemmän huvikseni.

 Viime viikolle valmistui kuitenkin tämä mekkonen, jonka kaikki muut materiaalit löytyivät omasta varastosta, paitsi helman kultainen kangas ja sen alla oleva kultainen tylli, jotka tarttuivat mukaan Eurokankaasta.
Viininpunainen sametti on jämäpaloista, jotka jäi yli vaatekaapin verhoista ja tuo ihana kiinan jakardi (vai miten tuo oikeaoppisesti Suomeksi sanotaan??) on peräisin Tallinnan reissulta parin vuoden takaa. Vanhan kaupungin muurin kupeessa on ihana pikkuinen kangaskauppa, josta löytyy varsin monipuolinen valikoima kankaita, turkiksia ja pitsejä.
Kyseisen kangas oli poistopala, jonka ostin muutamalla kruunulla ja mekon jälkeen jäljelle jäi n. A4 kokoinen pala plus pari riekaletta. Seuraavaksi tarttis vissiin opetella pussukoiden tekoa, että pääsis noista pikkupaloista eroon... =)

Unelmaneule

Ihana, pehmeä, pörröinen, lämmin, romanttinen...

En vaan meinaa usko, että tämä on tehty, itse!!
Malli on Modan numerosta 2/2010.
Jotenkin olen pitänyt pitsineuleita hitaina ja monimutkaisina, eikä yhtään mun kärsivällisyydelle sopivina. Väärässä olin, takkipyörylä ja hihat valmistui reilussa kuukaudessa jo syksyllä mutta sitten tuo reunaa kiertävä pitsi...
20-24 silmukkaa edestakas, metritolkulla, siinä meinas usko ja kärsivällisyys loppua mutta eilen, vihdoin, valmis!
Eihän tuo, kärryille päästyäni, loppujen lopuksi kovin monimutkaistakaan ole, levennyksiä ja kavennuksia ja kartasta seuraamista...
Sanoisin jopa, että pitsiä on mielenkiintoisempaa neuloa, kuin suuria sileitä pintoja, jotenkin sen työn etenemisen tajuaa paremmin kuvioista.

Tämä neule on siitäkin harvinainen, että olen tehnyt sen lähes orjallisesti valmiista mallista, tietysti pienin muutoksin...
Ensinnäkin langan vaihdoin paksumpaan, jota sattui olemaan varastossa, eli Hjertegarnin Play it mohairiin, aivan ihanaa ja mikä väri!! Tuossa ylimmässä salamalla otetussa kuvassa väri on hyvin lähellä oikeeta, kun taas kahdessa ilman salamaa kuvatussa näyttää ilman harmaus tarttuneen väreihin ja saa takin näyttämään likaiselta.
Paksumman langan korreloin tekemällä pari kokoa pienemmän ohjeen mukaan.
Hihat olivatkin sitten oma lukunsa. Pitsikuvio on ohjeesta mutta mitat on laskettu kokonaan uusiksi, jostain syystä ohjeen mukainen mitoitus ei vaan toiminut...

Ohje oli alunperin seitinohuelle neuleelle mutta itse en ihan sellaiselle hötölle lämpene, ainakaan vaatteessa, vaan haluan, että neuleella on "massaa", johon voi kääriytyä pelkäämättä, että se hajoaa. Täytyy myös todeta, että kaulus toimii paksummalla langalla hyvin, sen saa kivan ryhdikkäästi pystyyn ja se tuo pitsireunuksen kauniisti esille.

Nupulle peitto

Vasta nyt sain purettua kamerasta vanhoja kuvia, joiden joukosta löytyi mm. oma panokseni Nupulle peitto keräykseen. Peiton pohja on fleecea ja päällinen froteefleecea, jonka päälle on ommeltu ohut puuvillakangas, aplikoitu koira ja tassut ja leikattu auki niin, että froteefleece tulee esiin.

Alkuperäisenä ideana oli kai tehdä tilkkupeitto mutta, kun tilkkutyöt ei ole mun juttu, ei vaikka haluaisinkin omata kärsivällisyyttä niiden tekemiseen.  
Vaikka pari tassun kuvaa jäikin puuttumaan, niin olen iloinen, että sain edes yhden peiton tehtyä ja toivottavasti näin ilahdutan jotakuta pikkuista perheineen =)